Tj 33

Saatan ehkä joidenkin mielestä kuulostaa ajoittain vähän sekopäältä, koska varsinkin nyt viimeaikoina mun ajatukset täällä olemisesta on heitelly ääripäästä toiseen. Oon kuitenkin tosi kiitollinen niille ihanille ystäville, jotka on jaksanu kuunnella mun murheita ja olla mun tukena sillon kun on ollu vaikeeta. Ei oo varmasti helppoo kuunnella ja koittaa piristää siinä tilanteessa, ku toinen manaa kaiken tonne syvimpään alakertaan. Älkää kuitenkaan huoliko, koska nyt lupaan oikeesti yrittää olla positiivisempi. Ei nää mielen aaltoilut angstaamalla parane ja kyl supermimminä ajattelin selättää tän kuukauden ja mieluiten naamataulu onnellisen näkösenä. Tänään jäljellä 33 aamua, niin lähellä mut silti niin kaukana.

Korjaan nyt vielä sen verran, et vaikka lasken aamuja paluumuuttoon, niin ei tää silti oo ollu mikään täyskura kokemus. Täällä asumisessa on ollu paljon hyvää ja niitä hyvii puolii on varmasti enemmän kun huonoja, mut oon vähän sellanen persoona, et sillon kun tuntuu oikeesti pahalta, niin ne surkeet ajatukset jyrää hetkellisesti kaiken muun päälle...

No mutta nyt kuitenkin asiaan. Vietin siis viime viikonlopun Suomessa, josta yllättäen tuli melko juhlimispainotteinen. Oikeestaan aina kun oon käyny kotona niin vaihde on ollu viihteen puolella, mut ei kyllä haittaa yhtään, koska oon päässy viettää aikaa ihan parhaiden ihmisten kanssa.

Perjantaina mun laivan saavuttua koitettiin Viivin ja Mamin kans käydä pienpanimofestareilla, mut sinne oli niin pitkät jonot, joten ei jaksettu jäädä venaa. Sen sijaan mentiin korkkaa kuohuvaa Mamin 50v synttäreiden kunniaks meijän keittiöön ja seuraan liitty Pinjan ja Pyryn lisäks myös Mummo. Vietettiin pari tuntii laatuaikaa, kunnes sit mä lähdin jo seuraavaan paikkaan.

Mentiin Sinin kans istuu iltaa Amandan kämpille ja myöhemmin saatiin myös Pieta, Joni ja Mikko messiin. Loppuilta päättykin sit dondoon. Melko yllättävää, eikö?

Lauantai alko aika eläimellisissä merkeissä. Meijän Suomikodissa on hoidossa mamin yhen duunikaverin kissa, joka itseasis oli siellä myös viime kesänä. Sain niin ihanan aamuherätyksen, kun tää kaveri hyppäs jo ennen yheksää mun mahan päälle. Siinä vaiheessa kun avaan silmät ja se kisu kattoo mua 10 sentin päästä suoraan silmiin, niin enhän mä nyt voinu hätistää sitä pois. Pakko se oli vaan herätä. Hahaha.

Aamupäivällä sain Viiviltä soiton ja se kysy, et jos lähtisin kattomaan sen käärmettä. Joskus kahentoista pintaan huitasin nopee kamat päälle ja lähin kävelee Myrtsiin päin. Viivi viritti meille shishan käyntiin ja hengattiin eka kahestaan, mut myöhemmin myös Joonas tuli paikalle.

Se Viivin käärme oli tosi adorable, vaikka ei ihan heti ehkä uskois. Oon kerran käyny laittamassa sen kuppiin lisää vettä ja sillon kammoksuin sitä matoo ihan hulluna. Nyt kuitenkin kun sain sen ekaa kertaa käteen, niin ääni muuttu kellossa samantien. Se oli niin ihana!

Illalla oli vuorossa ne Caron grillikemut, joiden takii mä ylipäätään Suomeen matkustin. Meitä oli aika iso porukka koolla ja kaikkiaan oli tosi mukava ilta. Joskus puolenyön jälkeen lähettiin viel extemporee dondoon, koska oli Tour de Myrtsi. Ite en viihtyny siel kauheen kauaa, koska mulle tuli vähän kurkku kipeeks ja muutenkin olin niin väsyny. Kiitos kuitenkin kaikille mahtavasta seurasta ja illasta!

FOODPORN

Sunnuntaina en usko et olin kovin hyvää seuraa, koska tunteet purkautu vähän joka suuntaan. Mua ei olis yhtään huvittanu lähtee takasin taas tollasen huippuviikonlopun jälkeen. Satamaan raahautuminen on aina se vaikein rasti. Onneks matka meni kuitenkin nopeesti ja laiva tuli perille vaan vartin myöhässä. Tän takii missasin minuutilla mun dösän, mut onneks sieltä vielä tuli seuraava, ettei kyseessä ollu illan vika vuoro.

Nyt kun maanantai on jo melkein ohi, niin mun fiiliskin alkaa olla vähän kohenemaan päin. Pääsin tekee kivan duunipäivän ja sen päätteeks repäsin todelliset rääkkitreenit juoksumatolla ja spinningissä. Tänään alotin myös pitkästä aikaa nostaa taas rautaa. Kiva kun sain kaivettuu siihen hommaan jo kauan kateissa olleen motivaation takasin. Hyvä treeni, parempi mieli ja pelastaa pahemmankin päivän. Näillä mennään taas vähän eteenpäin, kohta on jo elokuu...hui!