perjantai 29. tammikuuta 2016

Väsyttääkö?

Just viimeks eilen taas totesin, et vitsit mä oon selvinny helpolla tai erittäin pienillä oireilla tästä raskaudesta tähän asti, mut unohtu sitten taas koputtaa sitä puuta. Viime yö meni tosi levottomasti ja heräsin jo 04:00 enkä sitten tietenkään saanut enää unen päästä kiinni. Nyt kello on jo sen verran, et Robert lähti töihin ja tässä mä vielä istun olkkarissa läppärin kimpussa jo toinen Trippi-mehu juotuna. Hyvä minä! Toivottavasti nää unettomat yöt olis nyt kuitenkin satunnaisia, ettei tarvis jatkuvasti näistä kärsiä. Ei siinä muuten mitään, mutta kesken 6 päivän työputken ei oo kovin hyvä jos ei saa nukuttua. Maanantaina alkavissa 3 viikon työvuorolistoissa mulla pamahti jo nyt tässä vaiheessa 100h rajapyykki rikki ja voi olla, että lisää vielä tulee. Pitää kuitenkin nyt muistaa se, että ei saa polttaa itteensä puhki. Välillä noista työvuoroista kieltäytyminen tuntuu vaan niin pahalta, kun ei halua jättää työkavereita pulaan. Pitää varmaan sitten alkaa nukkumaan päikkäreitä, jos ei muukaan auta. Aika näyttää. :)

Tähän viikkoon on jo nyt mahtunut kaikenlaista vaikka aika tuntuukin hupenevan pelkästään Hesen kassalla. Onnistuin tossa alkuviikosta pilaamaan mun hiukset kaupasta ostetulla blondivärillä ja en oikeesti tiedä mitä tapahtui, mut niistä tuli vihreet. Kyllä, vihreät! Olin ihan kauhusta kankeena ja itku kurkussa soitin tohon naapurissa olevaan Custom Curls -kampaamoon ja kyselin sieltä apua. Sain varattuu ajan seuraavalle päivälle ja pääsin eroon siitä kamalasta leväpäästä, mikä oikeesti aiheutti pahaamieltä peiliin katsoessa. Mulle tehtiin yks vaalennuspesu ja siihen päälle vielä taittoväri ja koko setille tuli hintaa 90e. Ei mun mielestä ollenkaan paha, kun lopputulos miellytti silmää enemmän kun niitä vihreitä hirvityksiä edeltäneet blondit. Nyt näissä on kevyt harmahtava vivahde, joka on mun mielestä tosi kiva. Once again, mitä tästä taas opittiin? Luota ammattilaisiin äläkä niihin marketin myrkkyihin.

Uudet hiukset <3

Eilen sitten päästiin taas näkemään vähän meijän pikkusta ultraäänessä. Mulla oli neuvolalääkärin käynti ja mulle tuli ihan yllätyksenä, et siellä ultrattiin. Oon kokoaika eläny siinä uskossa, et odotusaikaan kuuluu vaan 2 ultraa, mut näköjään ne välillä myös tuolla neuvolassa voi vähän vilauttaa kuvaa meidän vauvasta. Kaikki oli hyvin ja taas tuli entistäkin varmempi olo kaikesta. <3

Meillä kävi ihan huippu tuuri, kun satuttiin näkemään eräs hyvinkääläisherra siinä odotustilassa ennen omaa vuoroa. Kyseinen henkilö oli tuomassa tytärtään 4v tarkastukseen ja kysyi meiltä, et onko meillä vaunut jo hankittuna. Siinä hetki sitten juteltiin asiasta ja selvisi, että tällä herralla olis meille tarjolla priima kuntoset Emmaljungat ja saatais ne vielä edullisesti. Mentiin sitten suoraan mun töiden jälkeen niitä kattomaan ja palattiin kotiin meille uusien vaunujen omistajina. Pikkusen sai kyllä ahtaa niitä Robertin autoon, joten ehkä se auton vaihto jossain välissä olis oikeesti aika kannattavaa. Sitähän toi tossa miettii kokoajan.

Aluks olin sitä mieltä, että haluun ehdottomasti uudet vaunut, mut sitkun kuulin tästä tarjouksesta, niin ei siitä voinut kieltäytyä. Ei sillä mun mielestä oo väliä jos ne on vähän käytetyt, koska olivat kuitenkin ihan kun uudet. Olin itseasiassa ihan samoja vaunuja katellu netistä, mut mieluummin niistä maksaa sitten sen 150e kun +700e kaupassa. Oon niin tyytyväinen näihin vaunuihin, että huhhuh! Kyllä kelpaa sitten kesästä eteenpäin pikkusta niissä kärräillä. Myös meidän kissavaavit tais tykätä, kuten seuraavista kuvista voitte päätellä:

"Mitkä nää on?"
"Ihan sama, näissä on kiva nukkua.."
"Joko mennään?"
Eilen taas sai viikon nauruannoksen täyteen noiden kissojen reaktiolla. :D Me ei olla vielä laitettu vauvanurkkaa kuosiin, joten siihen asti kärrätään varmaankin rattaat Robertin vanhemmille hoitoon. Kovasti mä yritin suojella noita rattaita kissankarvoilta, mut se tuntuu tässä taloudessa mahdottomuudelta. Pitää vaan muistaa putsaa kunnolla sitten ennen kun saadaan niihin pienirakas kyytiin. <3

Nyt voisinkin tästä pukee päälle ja mennä hakemaan jotain aamupalaa alakerrasta. Café Picnic aukee puolen tunnin päästä, joten se ei kuulosta yhtään huonolta vaihtoehdolta. Tai sit yritän vaan mennä nukkumaan....katotaan miten käy. Hyvää viikonloppua kaikille! 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Vantaalla

Lauantai-illan ja sunnuntai päivän tää tyttö vietti vähän etelämmässä, eli vanhoilla kotikulmilla Martinlaaksossa. Alkuperäsenä suunnitelmana oli mennä moikkaamaan mun Liperissä asuvaa kummitätiä Niinaa porukoiden luo Louhelaan, kun se piipahti pitkästä aikaa niillä kulmilla työmatkan takia. Martsari visiiteistä tulee kuitenkin aina niin hyvälle tuulelle, et halusin mennä moikkaamaan myös Viivii & Nassea jo lauantain puolella. Pääsin töistä joskus kahen pintaan ja hetken himahengailun jälkeen hyppäsin junaan ja joskus puoli kuuden maissa saavuin Viiville. Viivi oli tehny meille ihan loistavaa ja erittäin juustoista lasagnee illalliseks ja jälkkäriks paljon puhuttua kinder-piirakkaa. Molemmat oli älyttömän hyviä! Mulla ei tuu juurikaan koskaan tehtyy lasagnee kotona, koska toi mun mies on niin ronkeli ettei se siihen koskis, varsinkaan kun siinä on sitä juustoa. Joutuisin siis ite vetää sitä kyllästymiseen saakka, koska yhessä vuokassa on sikana syömistä. Onneks mulla on kuitenkin ihana sisko, joka välillä mulle tällasia herkkuja kokkailee. ;-)

Kokonaisuudessaan vietettiin tosi kiva ilta ruoan ja haluatko miljonääriksi -ohjelman parissa. Siitä innostuneina alotettiin pelaamaan myös Suomi -aiheista tietovisaa, jonka Viivi yllättäen vei kun se sai kerättyä vikan lätkän siinä vaiheessa kun multa puuttu vielä kaks. Nasse luovutti jo kesken pelin. Mun mielestä on niin kiva viettää tän tyyppisiä iltoja, kun ennen tosi usein otettiin vaan kuppia yhessä tai nähtiin jossain bileissä. Onneks maailmassa on paaaaaaaaaljon muutakin tekemistä kun vaan juhliminen ja alkoholi. Tän asian oon tosin pistäny merkille jo ennen raskautta. Se railakas Bile-Veera jäi historiaan jo 19 vuotiaana Tallinnan reissun aikana, vaikka tosin välillä sen jälkeen on toi viini maistunutkin, ei tosin samoissa mittakaavoissa. :)





Sunnuntaina aamukahvittelun jälkeen kävelin siinä ihanassa lumisateessa porukoille ja voitte vaan kuvitella, et miten lumessa ja märkiä mun vaatteet oli kun paikalle pääsin. Matkaa ei varmaan tuu kilometriä enempää, mut sitä lunta sato oikeesti vaakatasossa suoraan päin naamaa. Ai että kun mä niin tykkään lumisateesta. :D Maassa sitä saa mun puolesta olla, mut vältän ulkoilua aina kun sitä sataa noin myrskyämällä...onneks tätä talvea ei oo enää kauaa jäljellä.

Oli kyllä niin ihanaa nähä Niinaa pitkästä aikaa ja porukoita siinä samalla. Tällä reissulla löysin myös mun vauvakirjan ja sain sen vihdoin omaan kotiin. Sinne on kerätty vuosien varrelta oikeestaan ihan kaikkea mun elämästä aina ekoista ultrakuvista ekaan Antti Tuiskun keikkalippuun asti. Räpsäsin pari kuvaa siellä olleesta sisällöstä ja ne näyttää tältä:

Alle 1v pikku piltti
Cat lover since 1994

Meijänkin pikkusellekin tehään varmasti oma vauvakirja heti kun se syntyy ja täytellään sitä mukaan kun kuvia ja muita tietoja saadaan. Vauvakirjaa on oikeesti tosi jännä lukea nyt näin vähän vanhemmalla iällä, vauvavideoiden kattelusta puhumattakaan. Sellanenkin dvd mulla on kotona. ;-)

Myöhemmin illalla kävin vielä tsekkaamassa Katjan & Niklaksen uuden kämpän, kun ne muutti kans Louhelaan. Aura kävi myös moikkaamassa ja päästiin kuulemaan tarinoita sen Indonesian reppureissusta. Niin ihania kuvia ja tarinoita, et matka kuume iski taas! Mun osalta tää matkustelu on nyt kuitenkin jonkun aikaa jäädytetty, mut ei haittaa yhtään kun tässä vaiheessa elämää oon niin onnellinen äidiksi tulemisesta. <3 Matkustella ehtii myöhemminkin ja tähän päivään asti aika kivasti oon päässyt maailmaa näkemään.

Tänään mulla olis vielä vapaapäivä ja kun nyt ei sada lunta, niin lenkkipolut kutsuu pian. Loppuviikko meneekin sit kokonaan töissä, mut dollarin kuvat silmissä mä lähen sitä lähestymään. Jaksaa jaksaa painaa painaa, eiks niin? ;-)

Ihanaa maanantaita kaikille!

torstai 21. tammikuuta 2016

Day off

Tänään mulla on vapaapäivä, eli suomeks sanottuna siivouspäivä! Vapaapäivinä on niin ihanaa nukkuu vähän pidempään, syödä rauhassa aamupalaa ja myöhemmin tarttua imurin varteen ja laittaa koko huusholli uuteen uskoon. Tänään oon pessy pyykkiä ja astioita, putsannut vessan, pyyhkinyt pölyjä, imuroinut ja luuttunut lattian. Musta on tullut kunnon housewife! Ei tän kokosen kaksion siivoomiseen tosin kauaa mee, joten nyt mulla on sit loppupäivä aikaa tehä just sitä mistä tykkään. Robert pääsee neljän aikaan töistä, joten siihen asti saan nauttia omasta rauhasta. Nyt kun tää kotirouva -moodi on hyvässä vauhdissa, niin voisin illalla sit laittaa vielä vaikka ruokaa. Ei sillä, et tää kotirouvailu olis mulle jotenkin vierasta, ainahan mä tällanen oon. Nyt tosin ehkä entistäkin useemmin. :)

Before -kuva, ei täällä kyllä koskaan kovin likasta ole..
Kissat kauhusta kankeina valmiina imurille...


Tajusin tässä muuten just, et nyt meillä olis aikalailla tasan kuukausi rakenneultraan. Aika se vaan lentää, mut vähänkö jännää! Vielä ei oo hirveesti maha-asukas itsestään ilmotellut, mut pari kertaa oon tuntenu alavatsalla jotain hentoa ja hyvin pientä liikettä. Viikkoja mulla ei oo vielä kun pikkusen vajaa 16, mut kyllä tässä muutaman viikon sisään alkaa potkut pikkuhiljaa tuntumaan. Tällä hetkellä en millään tavalla stresssaa tai ylijännitä sitä ultraa, koska jotenkin on vaan sellanen vahva tuntemus, et kaikki on hyvin. Ainoo mikä siinä ehkä vähän jänskättää, niin on se tulevan vauvan sukupuoli. Sukupuolesta sen verran, et alussa olin ihan että "tyttötyttötyttö", mut nyt silläkään ei tunnu olevan enää merkitystä. Oon ylipäätään niin onnellinen tulevasta äitiydestä, et mulle on ihan sama saadaanko poika vai tyttö. Robert on ehkä enemmän kallistunut sen tytön puolelle, mut kuten jo sanoin, molemmat otetaan yhtä rakastavasti vastaan. Molemmille meillä on itseasiassa nimi ehdokkaat jo valmiina, mutta aika sitten näyttää, että mikä nimeksi annetaan.

Ihme kyllä, mut oon ottanut tän painonnousun aika hyvin vastaan. Nykyään muutenkin osaan elää tätä elämää paljon onnellisemmin kun ennen enkä enää tuijota vaan sitä omaa kroppaa ja juokse salilla joka päivä. Itseasiassa mä irtisanoin just mun salisopparin, kun ei oo ollut yhtään fiilistä urheilla sisätiloissa. Edelleen yritän lenkkeillä ja kuljen esimerkiks osan työmatkoista kävellen. Ulkoillessa hapenottokyky paranee ja muutenkin hyvä harrastaa tollasta hyötyliikuntaa odotusaikana kun ei salilla käyminen maistu. Kiloja mulle on tullut aika paljonkin lisää, mut raskauden aikana viime neuvolassa mittailtiin +3,5kg. Oikeestaan heti sen jälkeen kun lopetin e-pillereiden syömisen, niin keräsin sellaset 7 kiloo lisää. Muutenkin sillon kun en seurustellut ja asuin yksin martsarissa, niin aika kului vaan töissä ja kuntosalilla. Se valitettavasti näkyy nyt, kun salitreenit on pudonnu siitä 6 kerrasta 2-3 kertaa viikkoon. Kyllä niitä kiloja on tullut ihan omien elämäntapamuutostenkin takia, joten turha niistä pelkkiä pillereitä syyttää. Nyt ei kuitenkaan todellakaan oo sopiva aika laihduttaa. Sitä voidaan sitten miettiä uudestaan lapsen syntymän jälkeen jos on tarvetta. Mua välillä huvittaa lukee netistä joidenkin odottajien juttuja siitä, kun painonnoususta panikoidaan ihan älyttömästi. Chill out hei! Stressi ei oo hyvästä. Ei aina tarvitse olla itselleen niin ankara. En kuitenkaan tarkota, että pitäis joka päivä mättää kaksin käsin kaikkii herkkuja, mut välillä voi antaa itselleen vähän anteeks tällasessa tilanteessa. :)

Vielä näkyy varpaat :D
<3

Nyt alkaa myös pikkuhiljaa huomata sen, et alkuraskaus on selätetty ja olo on semi normaali. Välillä tosin mieliala heittelee edelleen, mut mulla se ilmenee enemmän herkkyytenä kun kiukkuna (ei ehkä yllätys kun minä kyseessä:D). On ollut niin ihanaa, kun Robert on oikeesti tukenu mua tosi hyvin alusta asti tässä kaikessa. Onnellisin mielin lähdettiin yhdessä tätä yrittämään ja yllättäen ei tarvinnut kovin kauaa edes yrittää. Monet pitkät syvälliset keskustelut käytiin ennen kun mä lopetin pillerit ja se oli oikeesti kannattavaa. Toisaalta ihan hyvä, et osa Robertin kavereista ei tähän kannustanut, koska niiden mielipiteiden ansiosta saatiin ihan huippuhyvät keskustelut aikaan. Lopulta kuitenkin tehtiin niin, kun meidän mielestä tuntu hyvältä tehdä ja onnellisesti kaikki on ainakin tähän mennessä sujunut. Heinäkuussa meistä tulee sitten vihdoinkin ihan oikee perhe. <3

Nyt mä voisin tästä suunnistaa vaikka pukemaan päälle, ettei ihan koko päivä mee yökkärissä. Viikonloppuna tän tytön tavoittaa taas pitkästä aikaa Martinlaaksosta ja eiköhän sen jälkeen taas saada lisää aihetta postattavaksi. Siihen asti adios amigos!

maanantai 18. tammikuuta 2016

Tyttöpäivä

Eilen vietettiin Emmin kans pitkästä aikaa tyttöpäivää ja tällä kertaa vaihtelun vuoksi mä matkustin vuorostani Espooseen. Sillon aikoinaan kun molemmat meistä asusteli vielä porukoilla, niin tehtiin tosi usein yhteisiä shoppailureissuja esimerkiks Selloon tai sit ihan vaan stadiin. Sillon shoppailun kohteena oli millon mitkäkin joulu- tai synttärilahjat ja omat vaatteet, mut eilen hypisteltiin jo vauvojen vaatteita. Kuten jo ehkä arvata saattaa, niin Emmistä on tulossa meijän lapsen kummitäti sitten kesällä kun tämä pieni maailmaan saapuu. Ollaan Emmin kans oltu kavereita jo iät ja ajat ja ollaan luvattu toisillemme kaikki kaason ja kummin pestit jo alle kouluikäsinä. Musta on niin ihanaa, kun on tollasia Emmin kaltaisia ystäviä, joiden kanssa tulee aina olemaan läheisissä väleissä. Sillon junnuina kaikki ehkä aavisteli, et Emmi olis meistä ensimmäisenä hankkimassa lapsia ja menossa naimisiin. Jotain ihmeen kummaa kuitenkin tapahtui ja totuus olikin vähän erilainen. Emmistä tulee kyllä vielä joskus maailman paras äiti, sitten kun se aika koittaa. <3

Olin Espoossa joskus vähän puolen päivän jälkeen, kävin myymässä mun ja Robertin Cheeckin keikkaliput eteenpäin ja kävelin ihanassa talvimaisemassa Emmin kotiovelle. Hetken mä siellä venailin töistä pääsevää Emmiä ja sitten otettiin suunnaksi Iso Omena. En ees muista millon viimeksi olin käyny siellä, muistaakseni kuitenkin joskus just Emmin kanssa.

Välillä musta tuntuu, et shoppailen jo nyt ihan liikaa vaatteita meijän vauvalle, vaikka ei tosiaan siis vielä tiedetä sen sukupuolta. Kaupoista saa kuitenkin niin ihania kaikkia molemmille sopivia potkupukuja ja haalareita, et en oo voinut vastustaa kiusausta. Ihanaa kun myöhemmin keväällä pääsee sit sisustamaan vauvanurkkaa meijän makkariin. En malta odottaa. :)

Lunch @ Chicos

En ehkä kestä <3__<3

Tän tyyppisiä päiviä tullaan varmaan jatkossakin harrastamaan nyt tässä kevään aikana. Ainakin nyt ensin tulee mieleen huhtikuun loppu, kun mennään kuuntelee meijän molempien lapsuuden idolia Antti Tuiskua Hartwalille. Ostettiin liput sunnuntain lisäkeikalle noin pari viikkoo sitten. Eiköhän me kuitenkin vietetä taas ensin Helsinki päivää ja käydä jossain vielä syömässä ennen sitä keikkaa. Ihanaa kun nyt tässä lähitulevaisuudessa on paljon kaikkee kivaa tekemistä, niin aika kuluu tosi mukavasti ja ennen kun huomataankaan, niin kylmä talvi on jo ohi.

Kiitokset vielä mun rakkaalle Emmille ihanasta päivästä!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Irtiotto arjesta

Heips ja oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! Toivottavasti teidän vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin ja vietitte mahtavat vuodenvaihteen juhlat joulukuun vikana päivänä. Me toivotettiin uusi vuosi tervetulleeksi Tikkurilassa Millan & Peten luona tai itseasiassa just H-hetkellä eli puolilta öin oltiin jo kotosalla. :D Oli aika siistiä päästä kattomaan raketteja tosta meijän parvekkeelta, josta on suoraan näkymät Hyvinkään kirjastoaukiolle. Se valojen räiskyminen oli aika upeeta!

Omalta osalta vuosi 2016 tulee tuomaan paljon muutoksia ja uusia tuulia elämään enkä rehellisesti sanoen oo varmaan koskaan oottanu lähitulevaisuutta _näin_ onnellisena ja hyvillä mielin. Tää kevät menee varmasti omalla painollaan töissä ja vapaalla ja sit lähempänä kesää eli joskus toukokuun tienoilla mä jään pois työelämästä ja vastaanotan kaiken sen kauan odotetun uuden ihanan mun elämässä. Jos asiat menee niinkun nyt alustavasti oon suunnitellut, niin toukokuussa olis tarkotus pitää kesälomat ja sen jälkeen koittais sit mun mammaloma. Pieni rakas putkahtaa maailmaan heinäkuussa ja itseasiassa siihenkin on enää sellaset 6kk aikaa. Mihin tää aika oikein menee? Jotkut sanoo, että odottajan aika on pitkä, mut itestäni ei ainakaan oo tuntunu siltä. Kaikki aikanaan ja omalla painollaan, niinhän se menee. :)

Nyt kaiken tän hehkutuksen jälkeen voisin kertoo siitä, mistä mun piti alunperinkin kirjottaa. Viime viikolla mulle tuli vähän turhautunu olo, koska me ei oltu pitkään aikaan tehty mitään erikoista ja arjesta poikkeavaa Robertin kans yhdessä. Mä tosin tykkään myös arkisista tekemisistä, kuten yhteisistä kauppareissuista, täykkäri -maratoneista ja ruoan laitosta, mut välillä sitä kaipaa jotain vähän erikoisempaa arjen keskellä. Tästä syystä päätettiin räväyttää ja mentiin yheks yöks Sokos Hotel Flamingoon. Illalla käytiin lillumassa span puolella, syömässä kunnon mätöt Amarillossa ja sit loppuilta loikoiltiin sängyllä, mussutettiin irtokarkkeja ja katottiin U20 Suomi-Venäjä finaalia. Oli kyllä jännä matsi pakko sanoa! Aamulla heräiltiin aamupalalle ja käytiin vielä hetki rentoutumassa altaissa. Ennen kotiin lähtöä kävästiin hakemassa mulle uusia sopivia vaatteita Jumbon puolelta, vanhat kun tuppaa suuriosa jo kiristämään masun kohdalta. Tällänen oli meijän visiitti pähkinän kuoressa ja oli muuten oikein ihana sellainen. :)











Älkäähän sitten ihmetelkö, et jos nää kuvat näyttää vähän pitkulaisilta edellisiin nähden. Sain jouluna just uuden puhelimen ja kun kamera unohtui kotiin, niin oli pakko kuvata luurilla. Tuntu niin oudolta vaihtaa omenamaailmasta Androidiin, mut kyl tää tästä pikkuhiljaa alkaa luonnistumaan. Hiljaa hyvä tulee. ;-)

Nyt tää tyttö vois pikkuhiljaa painua unten maille ja valmistautuu henkisesti/fyysisesti huomiseen työpäivään. 8 hours here I come! Hyvät yöt kaikille!