lauantai 21. marraskuuta 2015

Klaanin pikkujoulut

Noin viikko sitten meillä olis siis ne meidän kauan hehkutetut pikkujoulut koko perheen kesken. Lauantaina 14. marraskuuta lähettiin aikasin aamulla Hyvinkäältä Helsinkiin ja treffattiin muu porukka satamassa. Tallinnaan matkustettiin 2,5 tunnissa Eckerö Linella, joka oli itseasiassa mun eka kerta kyseisellä laivalla, vaikka tota väliä on tullu suhattua ihan kiitettävän paljon. Finlandia oli ihan perus paatti ja kiva kun noista kaikista saa nykyään Victoria's secretsin tuoksuja. Paluumatkalla tais pari bodymistiä tarttua mukaan. Pahottelen jo alkuun huonoa kuvan laatua, koska unohdin mun kameran kotiin ja puhelimella mentiin siis koko reissu. Kyllä tolla melkein 3 vuotiaalla ompulla saa ihan jees kuvia, mutta ei todellakaan pimeissä sisätiloissa...

Tallinnassa majotuttiin St. Olav hotellissa vanhankaupungin sydämessä. Kyseinen hotelli kuuluu just näihin Tallinnan historiallisiin hotelleihin ja sen oli näkönenkin. Olihan se hienosti laitettu, mut koska kyseessä on vanha rakennus, niin äänieristys ja ilmastointi ei ollut mitenkään hyvällä mallilla. Tällasilla reissuilla ei oo kyllä tarkotus hirveesti siellä hengailla, niin tähän tarkotukseen oli hyvä hotelli. Meidän osalta tosin tuli aika paljon siellä oltua, koska mennessä ennen meidän illallisvarausta väsytti ihan sikana, joten oli pakko ottaa muutaman tunnin päikkärit ettei ilta menis sit ihan läskiks. Mä oon muutenkin vähän laiska menemään kattoo Tallinnan nähtävyyksiä sun muita, koska kaikki ne on tullu niin monesti sen puolen vuoden oleskelun aikana nähtyä. :)


Aikaa tappamassa Beer Housella ennen hotelliin menoa
Tuntu ehkä vähän väärältä ottaa Beer Housessa fantaa, mutta tällä kertaa näin. ;-)

Meidän huone


Meillä oli kuudelta illalla pöytävaraus Põrguun. Koskaan aikasemmin en siellä ollu käynyt, mutta pakko kyllä sanoo, et ruoat oli ihan mahtavat! Melkein kaikki meistä veti ankkaa ja sitä mäkin otin, koska harvemmin tulee duckia maisteltua. Oli tosi hyvää, vaikka mun makuun annoksen luumukastike oli ehkä vähän liikaa. Hyvää oli anyway.

Mikä ei kuulu joukkoon?
#foodporn
Illallisen jälkeen mentiin istuu pariks tunniks iltaa Piibu Terassille. Tää on mun mielestä varmaan paras niistä elossa olevista shisha baareista, joita mä Tallinnassa tiedän. Kesäsin niillä on auki kattoterassi, jonne menee aina tosi mielellään yhille tai vaikka shishalle. Katuse Kohvik on myös kiva, mut kyllä tän tunnelma ja palvelu vie sen yli.



Tän paikan jälkeen mun ja Robertin tie vei takas hotellille ja nukuttiin tyytyväisinä ainakin 10 tuntia. Aamulla herättiin ajoissa aamupalalle ja myöhemmin muukin porukka vetäyty ulos koloistaan ja liitty seuraan. Seuraavasta päivästä mulla ei ookkaan kuvia, mut käytiin shoppaamassa tuliaisia ja syömässä Manna la Roosassa. Laivamatkalla päästiin kuuntelemaan karaokea ja onneks saatiin istumapaikat täydestä laivasta. Tää oli muuten varmaan eka Tallinnan reissu ikinä, kun en kantanu sieltä mukanani yhtään pulloa viiniä. Joskus näin eikä haittaa yhtään, ei ne hintaerot enää niin päätähuimaavia ole. :)

Kiitokset kaikille kivasta reissusta! Näitä lisää!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Back to blonde

Harmaat..blondit...eiku kyl nää harmaat eiku eieieiei blondit..?! Viime päivien tunnelmat mun harmaasävyisistä hiuksista on ollu oikeesti just näin ristiriitaiset. Kun katon itteeni peilistä, niin ne näyttää tosi kivoilta, mutta sit aina aamulla herätessäni toivon, että olisimpa mä taas se blondi Veera. Granny hairit alko kirjaimellisesti tuottamaan mulle harmaita hiuksia, joten loppujen lopuksi mä päädyin olemaan taas blondi. Miten meni noin niinkun omasta mielestä? Viikon ne kesti. Koskahan sitä oppii olemaan värjäämättä niitä hiuksia? Ei varmaan koskaan...:D

Viikonloppu meni mun osalta lähes kokonaan töissä, mutta onneks siinä ohella kerkesin omatoimisesti värjäilemään tätä päätä. Pari purkkia väriä meni, mutta ei haittaa, kun lopputulos on niin mun näkönen. Nyt tällä viikolla mulla olis edessä enää vaan 4 työpäivää, jonka jälkeen koittaa jo kauan odotetut Klaanin pikkujoulut. Kyseessä on siis meidän perheen yhteinen reissu Tallinnaan. Ootan tätä jo kun kuuta nousevaa, koska oman porukan kesken siitä ei voi tulla muuta kun kivaa! Tallinna on myös mulle tosi lähellä sydäntä, vaikka välillä tuntuu aiheuttavan kylmiä väreitä. Meillä on sen kaupungin kanssa vähän sellanen viharakkaussuhde. Oon kyllä huomannut, että ne vanhat ei-niin-kivat muistot Tallinnasta alkaa jo pikkuhiljaa unohtumaan. Nykyään voisin jo viettää siellä pidemmänkin ajan, mutta tällä kertaa tää yksi yö riittää hyvin. Yövytään Vanhankaupungin porttien sisäpuolella St. Olavissa, eli siis sijainti on aivan loistava. Haluisin kovasti käydä pitkästä aikaa taas Nömme turgilla, katotaan jos aika riittää ja tie vie sinne asti.

Blondes do it better ;-)
Sunnuntain hima-hengailut ennen iltavuoroa. Ihanaa välillä vaan olla kahestaan, tai no nelistään.   

Tänään mulla on pitkästä aikaa kauan kaipaamani maanantai vapaa! Muistan sillon kun tein säännöllistä ma-pe työtä, niin kaipailin aina just tällasia rauhallisia maanantai aamupäiviä. Heräilin jo semi aikasin, jonka jälkeen suunnistin tohon alakerran Coffee houselle aamupalalle. Tykkäsin niiden aamupalasta kyl paljon, vaikka Café Picnicin versiota parempaa ei toistaseks oo vielä löytynyt. Ens kerralla voisin siis mennä Picniciin, kun sekin löytyy tosta Willasta. Oli myös suorastaan pakko käydä vähän hypistelemässä kaupoilla, vaikka en nyt yhtään vaatetta löytänytkään. Sen sijaan mukaan tarttu uus vaniljatuoksu meidän kotiin, suihkusaippuaa, korvikset, käsikoru ja tietenkin myös ruokaostokset Cittarista. Seuraavaks leikin taas kotimammaa ja teen ruoan valmiiks ennen kun Robert pääsee töistä. Illalla vielä Partylite kynttiläkutsut, eipähän ainakaan tekemistä tästä vapaapäivästä jää uupumaan. ;-)

Buongiorno!

Ihanaa alkanutta uutta viikkoa kaikille! Nauttikaa. :)

tiistai 3. marraskuuta 2015

#mäolentässä

Facebookissa pyörii nyt 30.11 asti #mäolentässä - kampanja rakkauden puolesta ja sen tarkoituksena on, että kaikki rakastuneet pariskunnat voi käydä lisäämässä sinne yhteisen kuvan ja jakaa tarinansa kaikkien sivun seuraajien kesken. Itseasiassa sivua ei tarvitse edes seurata, kun kaikki kavereiden tykkäykset näkyy ainakin mun etusivulla. Vastaan on tullut kaikenlaisia ihania tarinoita ja ainakin mä näin tunne ihmisenä oon pari kertaa liikuttunut niitä lukiessa. Ihanaa lukea toisten rakkaustarinoita, vaikka omina sinkkuvuosina se oliskin ollut mulle melkosta kidutusta. Osa kampanjaan osallistuneista on ottanut asiaan astetta humoristisemman lähestymistavan ja lisännyt esimerkiks kuvan jostain autosta ja kirjoittanut "rakastuin sinuun ensisilmäyksellä kun löysin sinut nettiautosta". Jotkut voi ehkä saada näistä harmaita hiuksia, mut mun mielestä noi on hauskaa ja piristävää luettavaa kaiken sen siirapin keskellä. Mä ajattelin nyt kuitenkin ottaa osaa tähän kampanjaan näin blogin välityksellä. Nyt on suorastaan pakko julistaa "SIIRAPPIVAROITUS!" eli luvassa voi myös olla aika rakastunutta tekstiä, mutta yritän pitää sen siistinä, jotta ei mennä liian imeliksi. ;-)




Oli kuuma kesäilta Hyvinkäällä. Siis joo, Hyvinkäällä. Mulla oli ollut todella raskas työviikko ja vip asiakkaita Helsinki täynnä. Olin melkosen puhki ja päätin etsiä itelleni seuraa ja lähtee vetämään vanhat kunnon perinteiset nollauskännit. Rakas ystäväni Suvi (Hyvinkään helmi) oli jo aiemmin lähettänyt kutsun kekkereihinsä loman alkamisen kunniaksi ja päätin yllätykseksi ilmoittamatta hypätä junaan ja matkustaa Alkon kassi kilisten Hyvinkäälle. Kävelin Suvin talolle ja siinä se rapulla odotteli muistaakseni Jassua, jolle se oli avaamassa rapun ovea. Muistan vieläkin sen yllätyksen kiljaisun, minkä se neiti päästi suustaan ja sen hämmästyksen, että mitä sä täällä teet. Mentiin sitten Suville ja myöhemmin paikalle tuli muistaakseni myös Milla & Pete. Tässä vaiheessa alettiin molemmat Suvin kanssa olemaan jo hyvin juhlallisissa tunnelmissa. Ilta kului, väki väheni, matka jatkui Blokin kautta Amarilloon ja pilkkuun astihan se meni. Tanssittiin Enriquen bailandoa kun viimestä päivää ja tapasin ihmisen, joka mullisti mun maailman.

Seuraavana aamuna mulle tuli Facebookiin kaveripyyntö ja menin suorastaan paniikkiin. Sanoin Suville, että ei, enhän mä voi tätä hyväksyä! Viikko ennen olin just siivonnut mun elämästäni kaiken, joka muistutti mua kaikista niistä suurista pettymyksistä miesrintamalla ja halusin alottaa täysin puhtaalta pöydältä. Hetken mä asiaa pohdin, kunnes otin itteeni niskasta kiinni ja ajattelin itsekseni, että ei Veera kaikki miehet sua välttämättä halua satuttaa. Hyväksyin kaveripyynnön, jonka jälkeen Robert suorastaan väkisin halus heittää mut kotiin Vantaalle. Ensin ajattelin kieltäytyä, mutta sitten Suvin inspiroimana suostuin. Ennen sitä mentiin Suvin kanssa Willaan krapulasafkalle, laitettiin viisaat päät yhteen ja muisteltiin edellisen illan tapahtumia. Koko reissusta mulla on mun puhelimessa vain yksi kuva ja se on tämä:

Ruokaa ja Jaffaa. Huh, helpotus.

Ruokailun jälkeen Robert tuli hakemaan mua kymppärin takapihalta ja heitti mut sit suoraan mun rapun ovelle Martinlaaksoon. Ajomatkalla molemmilla tais olla aika kiusallinen olo ja meijän keskustelut oli luokkaa "kiva sää" kunnes sitten Robert kerto mulle jotain, joka sai mut pysähtymään. Mistä näin rehellisiä miehiä löytää? Loppumatkasta juteltiin myös edellisestä illasta, josta omat muistikuvani oli tosiaan aika minimaaliset. Siinä vaiheessa mullekin valkeni, että miten paljon meillä oli oikeesti yhteistä. Hetken miettimisen jälkeen vastasin myöntävästi Robertin kahvikutsuun ja siitä tää kaikki sitten alkoi. Alkuun käytiin stadissa eri kahviloissa esimerkiks Pirittassa ja Carusellissa, myöhemmin jopa Vantaalla päin kahvilla ja lopuksi alettiin viettämään viikonloppuja yhdessä. Muistan, että alkuun katottiin tosi paljon How I met your mother -sarjaa ja naurettiin yhessä Barney Stinsonin jutuille. Joskus siinä lokakuun lopusta kun aluksi ehkä meidän välejä hieman hiertäneeseen asiaan saatiin onnellinen loppu, niin uskallettiin julkistaa meidän suhde jo Facebookissa asti. Eka meistä otettu yhteiskuva näytti tältä:

Valokarnevaalit 2014 ja maailmanpyörässä "tietenkin".

Monet ehkä ajatteli ja sain välillä kuullakin siitä, että miten hurjan nopeesti meidän suhde alko etenemään. Jo marraskuun viimeisestä päivästä alkaen mä tosiaan asuin Hyvinkäällä, mutta omassa pienessä prinsessaluolassani. Nyt jälkeenpäin voin käsi sydämellä sanoa, että se oli yks parhaista päätöksistä mun elämässä. Hyvinkäälle muutto oli pieni asia sen rinnalla, että asuin esimerkiks puolisen vuotta Tallinnassa ja käväsin myös pari kuukautta Italiassa. Mulle on tosi helppo vaihtaa asuinpaikkaa, koska en koe olevani sidoksissa mihinkään paikkakuntaan. Sinne minne tie vie ja nyt se vei Hyvinkäälle erittäin kallisarvoisesta syystä. Välillä oon miettinyt, että mitä jos oisinkin jäänyt Vantaalle? Oon aika varma, että meijän suhde ei olis muuttunut näin vahvaksi niin nopeesti, jos oltais asuttu eri paikkakunnilla. Robertin työt on kuitenkin Hyvinkäällä, joten siks mun oli helppo ottaa se riski. Enkä kadu hetkeekään.

Näin vähän yli vuotta myöhemmin ollaan kihloissa, asutaan yhteisessä ihanassa kodissa ja kirsikkana kakun päällä meillä on meidän pikkuprinsessat, persialaiset siskokset Mölli & Timantti. Omastakin mielestäni ollaan edetty aika nopeesti, mutta koska se on tuntunut kokoajan hyvältä tahdilta, niin turha sitä on siinä vaiheessa alkaa jarruttelemaan. Nyt suunnitellaan jo kesähäitä parin vuoden päähän ja en voisi oikeestaan olla enää onnellisempi. Kaikki on niin hyvin.

Mä en oo koskaan ennen seurustellut vakavasti, vaikka vähän kaikenlaisia häntäheikkejä on tullut sinkkuvuosina tapailtua. Nykyään pystyn myöntämään, että oon ollut todella katkera sinkkutyttö, koska jouduin useesti pettymään ja se jos joku sattui sillon kriittisessä elämänvaiheessa tosi paljon. Aikaisemmissa lyhyissä "suhteissa" oli varmasti vikaa molemmissa osapuolissa, ei vaan sovittu yhteen. En kiellä etten muistais sitä kun kaverit unelmoi ekan vuosipäivän kunniaks kihloista ja se vanha Veera tyrmäs ajatuksen samantien. "Hyi! Ihan liian aikaisin!" kuultiin varmasti monesti mun suusta. Näin jälkeenpäin tuntuu tosi pahalta, et miten onkin voinut olla niin julma ja ahdasmielinen ja mikä nolointa, kateellinen kun mikäkin hullu. Rakastuminen on oikeesti muuttanut monia mun ajattelutapoja ja saanut musta muutenkin paljon tasapainosemman ihmisen. En tosin mikään täyshirviö koskaan oo ollutkaan, vähän vaan epätoivoinen ja epäitsevarma.

Every girl loves flowers.
Uusivuosi 2015
Laivalla Tallinnaan tammikuussa 2015
Himos kesäkuussa 2015
Rooma heinäkuussa 2015
Vuosipäivä Flamingossa elokuussa 2015
No words needed. <3101015

Sanotaan, että sen huomaa kun se kolahtaa. Aluksi musta tuntui, että Robert olis liian hyvää ollakseen totta. Myöhemmin sitä alko vaan huomaamaan, että mä olen tässä ja sä olet siinä. Poikaystävä, tuleva aviomies, tulevien lasten isä, mutta myös paras ystävä ja sielunkumppani. Meidän alku ei ehkä ollut kaikista ruusuisin tie, mutta kaiken sen myötä tunteet on vaan vahvistuneet. En ehkä muista meidän ensisuudelmaa, mutta silti rakastan, oon rakastanut ja tuun rakastamaan mun rakasta Robertia. Tähän siirappiin on hyvä päättää tarina meistä pähkinän kuoressa ja hieman sensuroituna. Rohkaistukaa muutkin bloggaat jakamaan tarinoitanne blogeissanne, musta olis ainakin kiva lukea, että miksi olette siinä. <3

Aurinkoista tiistaita kaikille!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Halloween

Hyvää Halloweenia ja vielä parempaa marraskuun alkua kaikille! Tuntuu taas niin hullulta, kun tää aika vaan lentää eteenpäin. Vielä äskenhän oli kesä ja nyt jo marraskuu ja kohta jopa joulu? APUA! Tosi kiva kuitenkin, kun on ollu sen verran erilaisia menoja ja tekemisiä, että se aika ei pelkästään hupene sohvan pohjalla kotosalla. Mulla tosin nää arkivapaat tuppaa menemään kotona siivoillessa ja aamukahvia lipittäessä, mut mikäs siinä, KUHA tykkää! Ei luoja, nää vainkuhajutut on saanu jopa musta otteen...

Menoista puheenollen, menneenä viikonloppuna juhlittiin siis Halloweenia ja pääsin pitkästä aikaa kunnon kekkereihin, joihin emäntä oli oikeesti nähny vaivaa ja jaksanu panostaa. Tän vuoden Halloween emäntänä toimi rakas siskoni Viivi, joka varmaan juhlis kyseistä juhlaa vielä joulunakin. Niin pitkään kun mä muistan, niin Viivi on aina hypettäny Halloweenia ihan kympillä. Muksuna juhlittiin usein meijän lapsuudenkodissa mamin järjestämissä pippaloissa, jotka myöhemmin sit muuttui grillijuhliksi koko taloyhtiön lapsille ja aikuisille. Tää perinne taitaa olla edelleen ylläpidettynä.

Tänä vuonna kun kerrankin mulla sattui olemaan täysin vapaa viikonloppu, niin halusin panostaa näihin juhliin kunnolla. Pari viikkoa ennen tilasin itelleni punanaamiosta superwoman -asun, joka osottautuikin sit vähän vesirajaksi, mut onneks shortsit pelasti tilanteen. Meikkejä mukailin asun väriteemaan ja itseasiassa nää harmaat hiukset ei ollu yhtään hassumpi yhdistelmä. Oli tosi huippua nähä pitkästä aikaa sellasia kavereita ja tuttuja, joiden kanssa ei olla oltu tekemisissä taas vähään aikaan. Puoleen yöhön asti hengailtiin Viivin ja Nassen nurkissa, kunnes päätin lähtee ulkoilemaan pikkusiskon kanssa Dondoon pitkästä aikaa. Dondossa oli aikalailla sama vanha kunnon meno ja meininki sillä erotuksella, et ennen sieltä tunsi jokatoisen bailaajan, mut nyt koko paikka oli täynnä melkein pelkästään Pinjan ikäluokkaa. Niin ne ajat muuttuu, nyt oon samassa jamassa kun mun isosiskot sillon kun itse olin 18v. Se aika taitaa tosiaan lentää. :)

Homeisia muffinsseja ja aivokakkua...naminami..

Amy Winehousen ruumis, supernainen & yks kummitus
Priviet priviet!


Kun yksi Veera ei riitä
littlesis
Dondossa ....
Sellaset kemut tällä kertaa! Harvoin sitä tulee nykyään juhlittua ja sunnuntaina päätin, et vois sitten seuraavan kerran korkkaa kun on jotain aihetta. Mulla ei enää tuu lähettyy ihan huvikseen vaan bailaamaan, ei vaan jotenkin oo huvittanu. Pienet yöunet ja siihen päälle tahmee olo ei oikein oo houkutellu. Nyt marraskuussa ollaan lähdössä koko perhe + poikaystävät Tallinnaan ja myöhemmin on sitten vielä Scooterin keikka Helsingin jäähallilla. Näitä odotan eritoten ja talven tulo ei edes pelota kun on kaikkea kivaa tekemistä. Näillä on hyvä jatkaa eteenpäin, kiitos kaikille mahtikekkereistä!