Mikä olo!

Tällä viikolla oon käyny aivan mahtavilla ryhmäliikuntatunneilla Revalissa. Tiistaina alkulämppäsin tunnin zumballa ja siihen perään jatkoin saman mittasella bodycombatilla. Tänään vuorossa oli taas keskiviikon kohokohta, eli freestyle spinning. Sillä ohjaalla on aina niin parhaat musat messissä. Alotin treenin juoksumatolla ja ton varsin helteisen sään takia olin jo valmiiks ihan "hikihilkka" ennen tuntia. Siellä sit vasta kuuma tulikin, koska se sali on rakennettu vanhalle ja puiselle ullakolle, jonka ilmastoinnin olemassa olo on erittäin kyseenalainen. Ei siinä mitään, kiva vaan et jää treenin jälkeen sellanen fiilis, et jotain on tullu tehtyä. Sweat is fat crying, tää on niin mun motto salilla.

Melko nopeesti Tallinnaan saapumisen jälkeen otin salikortin Revaliin, enkä kadu sitä päätöstä yhtään. Oon niin nauttinu siellä käymisestä ja oikeesti ihan kivaa vaihteluu, et salilla käy myös miehiä. Suomessa oon tottunu Ladylineen, joka nimestäänkin päätellen on vaan naisten kuntokeskus. Alkuun tuntu tosi oudolta, et salilla haisee miehekäs hiki ja sellaset himobodarit nostelee rautaa penkistä, mut siihen on tottunu tosi nopeesti eikä sitä tuu noteerattuu enää millään lailla.

My best friend

Nyt mun on oikeesti pakko vähän hehkuttaa, koska varmaan ekaa kertaa elämässäni oon alkanu huomaamaan mun treeniohjelman tuottaneen tulosta myös ulkosesti. Oon jo aikasemmin huomannu, et mun unenlaatu on parantunu ja oon paljon pirteempi ja muutenkin on vahvempi olo joka päivä. En ollu käyny vaa'alla moneen kuukauteen, koska jos mun on hyvä olla, niin sillä lukemalla ei oo mitään merkitystä. Nyt kuitenkin vähä aika sitten törmäsin vaakaan salilla ja ihan huvikseen kävin tsekkaamassa, et mitä se näyttää. Jouduin kerran hierasee mun silmii, koska en voinu oikeesti uskoo et se lukema piti paikkansa. Oli meinaan aika monta kiloa kadonnu muutamassa kuukaudessa.

Joskus junnunpana seurasin mun painoo tosi tarkkaan, mut nykyään ei vois kyllä erityisemmin kiinnostaa. Urheilen ja syön just sitä ja sen verran kun musta tuntuu hyvältä ja näköjään se toimii. Mulle tärkeintä on se hyvä olo, jonka liikkuminen aiheuttaa. Se on se paras hyöty. Paljon myöhempänä listalla tulee sit vast ne ulkoiset tulokset.

Summer 2013 / Summer 2011

Tästä ei oo kun tie ylöspäin, joten ehkä mä oon ens kesään mennessä maratoonikunnossa. Se vois olla melkonen unelmien täyttymys. Sen eteen pitää nyt vaan nähdä vähän vaivaa, mut mun motivaatio on ihan huipussaan. Täällä Tallinnassa mulla on vielä se yks tavote, joka häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Positiivisella asenteella päivä kerrallaan niin hyvä tulee! Liikunta on kaveri, ei vihamies. ;)