Melko lusmuilupainotteisen päivystysviikon jälkeen olo on vähän liiankin letkee ja pikkusen jännittää, et mitä tää kroppa sanoo tän illan treeneistä. Aina kun on pitkään pois niistä kuvioista, niin motivaatiokin alkaa pikkasen horjumaan. Nyt laiskottaa ehkä vähäsen, mut eiköhän tästä tuntemuksesta päästä eroon vielä tän iltapäivän aikana. Illalla pääsee taas polkemaan, tätä onnen määrää!!! Intopinkeenä odottamisesta jaksaa vielä hyvin muutaman tunnin. :P What a feeling!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti