Synttärit

Eilen oli taas se aika vuodesta, kun meitsille tuli vuoden verran lisää ikää. 22 vuotta tällä pallolla oleskelua tuli täyteen ja olo on täysin normaali, ihan niinkun ennenkin. ;-) Muistan sillon muutama vuosi sit kun täytin 18, niin se oli oikeesti tosi tosi iso juttu. Nykyään näitä ei pahemmin jaksa edes laskea. Aikasempina vuosina mulla on ollut tapana pitää jonkun sortin synttärikekkerit, mut tänä vuonna sellaset bailut jäi välistä hyvästä syystä. Vietettiin murun kans laatuaikaa ihan kahdestaan. <3 Tai oikeestaan kolmistaan, jos tää maha-asukki otetaan jo mukaan laskuihin.

Perjantai eli synttäripäivä alkoi aamupalalla alakerran Café Picnicissä kaikessa rauhassa omassa seurassa. En löytänyt kaapeista mitään mitä olis tehnyt mieli syödä, joten täytetty croisantti ja kahvi siinä kaverina ei kuulostanut yhtään huonolta idealta. Kahvittelun jälkeen kiertelin hetken vielä kauppoja ennen kun tulin takas kotiin laittautumaan iltaa varten. Mukaan tarttui pari ylisöpöä pikkumiesten paitaa ja mulle kengät H&M:stä. Oli pakko hommata sellaset kengät, joissa ei oo solmittavia nauhoja. Maha alkaa tulee jo kiitettävästi tielle. :'D

Robert pääs töistä jo kahen aikaan ja siitä suoraan hypättiin seuraavan Ventoniemen kyytiin ja matkattiin kohti Helsinkiä. Oltiin varattu hotelliyö Sokos Hotel Tornista ja sen lisäks tarkotuksena oli mennä jonnekin kivaan paikkaan syömään. Saavuttiin hotellille joskus ennen neljää ja saatiin huone Tornin tokasta kerroksesta. Maisemat ei siis ollu kovin hääppöset, mut eipä tuo tunnelmaa haitannut. Vietettiin pikkunen lepäilyhetki meidän huoneessa ja sitten vähän myöhemmin lähettiin Mikonkadun Amarillolle, koska raskausruokahimot pääs taas yllättämään. Mun alko ihan älyttömästi tekee mieli Rillon chevre salaattia, mut loppujen lopuksi en sitä sit valitettavasti saanutkaan. Yllättäen Rillossa oli arviolta noin 40min pöytäjono ja varmasti siihen päälle vielä kiitettävä ruokajono, joten päätettiin sit etsiä jotain muuta. Ulkona alko sopivasti sataa vettä, joten päädyttiin viereiseen Memphikseen syömään. Siellä sit mentiin burgeri linjalla ja saatiin ihan hyvät safkat pikkusen pettymyksen jälkeen. Loppu hyvin kaikki hyvin. Huomaa kyllä välillä millasta tunnemyrskyä nää raskaushormonit aiheuttaa, eikai sitä normaali ihminen herkisty jos ei saakkaan sitä ruokaa mitä tekee mieli. :D Voiettä kun tolla mun miehellä on varmasti välillä kestämistä...Tässä nyt kuitenkin muutama kuva meidän ihanasta päivästä.

Sain tänä vuonna viettää oikein ihanat synttärit enkä vaihtais niistä hetkeekään. On ollut niin ihanaa saada lepäillä nyt nää pari päivää, joten uskon vahvasti, et hyvin jaksaa palata huomenna töihin. Mulla on nyt ollut vähän ongelmia alaselän kanssa ja tarkemmin ottaen iskias hermossa. Käveleminen ei tunnu yhtään miellyttävältä ja näytäkin ihan pingviiniltä kun liikun. Nää on taas näitä hetkiä kun on niin "ihanaa" olla raskaana. Muutenkin alan olee jo aika kypsä, sais jo tää rakas pieni syntyä! Vielä täytyis kuitenkin tasan kolme kuukautta kestää, jos hän siis päättää saapua laskettuna aikana. Onneks tässä olis nyt enää näillä näkymin vaan 4 viikkoa töitä ja sit koittais kesä- ja mammalomat. Huhhuh, can't wait!

Nyt toivottavaisin kaikille oikein ihanaa loppu viikonloppua ja palaillaan taas mahdollisimman pian. Kiitos vielä kaikille mua muistaneille kivoista synttäri onnitteluista. Take care! :)

Vohveleita

Keskiviikkona tuli taas käytyä pitkästä aikaa Helsingissä ja oi että sitä ihanaa kevään tuulahdusta mikä siellä pyöri ilmassa. Aurinko paistoi ja oikeestaan missään ei näkynyt enää lunta, sitä onnen määrää! Pienestä sitä ihminen osaa iloita. :)

Tällä kertaa reissun tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa Ravintolakoulu Perhon Pop up foodtruck, josta viimesen vuoden opiskelijat myi erilaisia suolaisia ja makeita vohveleita. Tää juttu oli siis osana pikkusiskoni Pinjan lopputyötä. Pinjalla olis nyt keväällä valmistujaiset edessä ja koulu siltä tais loppua just tähän tapahtumaan. Hyvä Pinja! Se itseasiassa kysäs mua tänään mukaan Gastro -messuille messukeskukseen, mut tän hetkisen olotilan takia oli pakko jättää välistä. Jäätävä väsymys ja selän kolotus on nyt vaivannut mua tässä pari päivää, joten ihan hyvä ottaa tää päivä nyt sit ihan relana. Eilen reippailtu lenkki teki selälle hyvää, mutta väsymystä se boostas sit ihan hulluna. Eiköhän tää oo taas vaan yksi vaihe, joka menee pian ohi. Toivotaan näin. :)

Nyt takasin kuitenkin itse asiaan, eli vohveleihin. Tapahtuma alkoi joskus seittemän pintaan illalla ja oltiin heti ensimmäisinä asiakkaina jonossa tietenkin. Ite päädyin maistamaan kahta eri makeeta vohvelia, jotka oli Pinjan suunnittelema Vadelma-mokka ja sitten siihen kaveriksi Tripla-suklaa. Molemmat oli älyttömän hyviä, mut kyllä se Pinjan erikoinen silti vei. Tää koko juttu oli mun mielestä mahtava idea ja kivaa vaihtelua siihen steissin perus snägäri tarjontaan. Siinä vieressä oli yks nakkikiska ja ihan sääliksi kävi, kun kaikki tuntu kiertävän sen kaukaa ja tulevan mieluummin Perhon luukulle. Onneks sää salli meitä vielä illalla, joten ei ollut yhtään paha istuu hetki ulkosalla näitä herkkuja mussuttaen. Tarjolla oli myös jääteetä, joka oli ihan huippu hyvää!

Oon kyllä niin ylpee isosisko, koska Pinjasta on oikeesti tullut ihan älyttömän hyvä kokki. Se on tosin jo pitkään ollu kiinnostunut ruoan laitosta, mut nyt ton koulun myötä siitä on kuoriutunu kunnon master chef. Toivottavasti se löytäis nyt ittelleen töitä ja pääsis rakentaa omaa uraa tolla alalla. Se on kyllä niin luotu siihen ja eiköhän se työpaikkakin sieltä kohta loksahda, kun on asenne noin hyvin kohdillaan. Kesäkuussa olis sit valmistujaisjuhlien aika ja saa nähdä, et mitähän herkkuja toi sinne sitten kokkailee. Innolla odottaen tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. ;) Pinja on paras!

Onnellisuus

"Happiness will never come to those who don't appreciate what they already have."

Näin aurinkoisen tiistai aamun kunniaksi netin ihmeellistä maailmaa selaillessani törmäsin ylläolevaan quoteen, joka sai mut miettimään asioita ja kaikkea sitä, et mitä viime vuosien aikana on tullut tässä päässä käytyä läpi. Hyvin harvoin sitä oikeesti pysähtyy miettimään, et miten hyvin asiat on vaan tosi usein keskittyy niihin asioihin, mitkä vois olla elämässä paremmin. Voisin jopa väittää, et varmaan jokainen meistä edes joskus "syyllistyy" tähän. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.

Omalta osaltani oon ehkä eniten keskittynyt niihin puuttuviin asioihin sillon kun olin vähän yli 20-vuotias. Silloin mulla oli mieluinen työpaikka, mulla oli (ja on edelleen) ihania ystäviä, asuin omassa ihanassa sinkkuboksissani lähellä mun perhettä ja siihen mennessä olin saanut monta hyvää mahdollisuutta käydä ulkomailla töissä ja toteuttaa mun sen aikaisia unelmiani. Jostain syystä kuitenkin kaiken tän keskellä mulla aina vaan pyöri kauhukuvat omasta ulkokuorestani, johon tuli keskityttyä aivan liikaa ja samalla jätettyä kaikki muu taka-alalle. Treenasin salilla kun hullu ja olin oikeesti aika timmissä kunnossa, mut silti näin peilissä pyöreän ja tosi pahasti hukassa olevan onnettoman tytön, joka ei vaan osannut nauttia kaikesta siitä mitä mulla jo sillon oli. Näin jälkikäteen mua suorastaan naurattaa lukea mun joitakin edellisiä blogitekstejä, jossa hehkutan treenaamisen iloa ja kuinka ihanaa se on. Ei se oikeesti niin ihanaa ollut. Se oli aika pitkälti kierre ja riippuvuus, josta en saanut normaalia ja tervettä elämän tapaa niin kun kovasti väitin. Pakkopullaa se mulle oli. Pakko treenata hulluna, ettei vaan ykskään lisäkilo pääse lanteita levittämään.

Niin monet illanvietot ja kahvitreffit ystävien kanssa tuli jätettyä välistä, koska oli vaan pakko päästä salille. Töistä suoraan salille ja sit nukkumaan, eikai siinä hirveesti muuta sit kerennyt tekemään. Koko 2014 kevät meni tällä kaavalla enkä hirveesti siitä ajasta muuta muistakkaan. Maanantaiset cycling + bodycombat + pt-treenit ja seuraavan aamun jäätävät jalkakivut pyörii ehkä päällimmäisenä mielessä. Miten ihminen onkin voinut olla niin sokea ja ajatella vaan itseään? Kyllä itsestä on hyvä huolta pitää, mutta siinä vaiheessa kun aika sosiaaliselle elämälle on olematonta, niin olis hyvä  opetella löytämään se kultainen keskitie. Valitettavasti mä en siihen silloin kyennyt.

20v synttäripäivä ja salilla tietenkin! Muistan niin selvästi, kun tätätkin
kuvaa piti ottaa niin monesta eri kuvakulmasta kunnes alko silmää miellyttämään.
Tona päivänä kävin kyllä juhlimassa, mutta sitä morkkiksen määrää seuraavana
aamuna ja koko päivänä. Ei luoja!

Oon kyllä niin kiitollinen mun ystäville siitä, että ne on jaksanut kattoa mua ton koko vaiheen yli. Oikeestaan vasta nyt raskausaika ja kaikki nää muutokset kropassa on alkanu muuttamaan mun ajattelutapoja ja aidosti keskittymään niihin asioihin, joita mulla on ja jotka tekee mut onnelliseksi tässä elämässä. Välillä on toki niitä mielialan vaihteluja tässä hormonimyrskyssä ja tunnen näyttäväni ihmisen sijasta ryhävalaalta, mut jotenkin sitä osaa silti pitää mielen aurinkoisena ja ajatella, että tää on nyt tällanen vaihe elämässä, josta seuraa myöhemmin muutaman kuukauden päästä jotain aivan ihanaa. Nykyään sitä osaa olla aidosti kiitollinen ja onnellinen niistä iloisista asioista, eikä tuu ainoastaan keskityttyä oman kropan miinuksiin ja niistä eroon pääsemiseen.

Rv 22+ ja jaksaa hymyillä! :) Tänään jo 23+2

Nyt kun asustelen täällä vähän pidemmällä ja vietän oikeesti melko paljon aikaa itekseni, niin tulee mietittyä paljon kaikenlaista tällasta syvällistä asiaa. Tää tekee oikeesti ihan hyvää ja tuntuu tosi hyvältä, kun nää ajatukset saa purattua johonkin, esimerkiks just tänne blogin puolelle. Suosittelen kokeilemaan!

Muistetaan kaikki nyt keskittyä niihin onnellisiin asioihin elämässä ja olla myös kiitollisia niistä asioista. Tää on ainakin auttanut mua löytämään positiivisemman elämän asenteen, jonka avulla jaksaa porskuttaa eteenpäin. Jaksamisia kaikille tähän viikkoon! Nauttikaa ja yritetään olla positiivisia ja tukea toinen toisiamme. <3

Viime päivät

Edelliseen viikkoon ja kuluneisiin päiviin on mun osalta sisältynyt pääsääntösesti töitä (taas vaihteeks), mut kuitenkin myös kivempaa tekemistä kuten matkustelua ympäri uuttamaata ja kanta-hämettä. Yhtenä päivänä viime viikolla kävin kääntymässä mun porukoilla ja myöhemmin loppuviikosta matkustin Hyvinkäältä Riihimäelle ja sieltä sitten Pekolan Liikenteen kyydissä Forssaan moikkaamaan mun ihanaa ystävää Nooraa. Edellinen kerta Forssassa tais olla noin 5 vuotta sitten, joten siks oli niin ihanaa päästä käymään siellä. Mulle sattu sopivasti lauantaivapaa ja sain 5 euron tarjouslipun Pekolalta, joten miksipä ei. Oltiin Nooran kanssa ihan älyttömän paljon tekemisissä sillon amisaikoina kun Noora asu vielä Helsingissä. Nyt myöhemmin ollaan kuitenkin pidetty yhteyttä säännöllisesti, mut harvemmin sitä tulee silti oikeesti nähtyä. Koitetaan nyt joka tapauksessa pitää tätä yllä ettei liikaikävä ala taas painamaan päälle. Noora on ihan mahtava!

Tällä kertaa meidän Forssa-päivään sisältyi pikkunen kirppari kierros ja löysin paljon söpöjä vaatteita mun rakkaalle poitsulle. Kirppareilla penkomisen jälkeen käytiin syömässä ja pääsin myös tsekkaamaan Nooran & Jannen kämpän ja niiden karvaiset kaverit. Siinä taloudessa asustaa tällä hetkellä kaks kania ja sitten yks koira. Jos en olis saanut niistä pupuista niin vahvaa allergista reaktioo, niin varmasti olisin halunnut sellasen myös itelleni. Oli meinaan sen verran hellyttäviä tapauksia nämä Galle ja Belle. Meillä on kyllä jo ihan tarpeeks meidän omissa prinsessoissa, joten ei me lisää eläimiä tänne meille tarvita. ;-)

Tässä nyt muutamia kuvia viime päiviltä mun puhelimesta. Kerettiin nyt alkuviikosta juhlistaa myös mun ja Robertin 1,5v yhteiseloa ja käytiin Pancho Villassa purilaisilla. Hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa, mikäs sen ihanampaa. <3

Louhelaan mars!

ladies looking hot

Riksun matkakeskus. Ehkä kuollein asema mitä oon koskaan nähnyt. :D

Riihimäki - Forssa

Pizza Pirssi ja Noora

Mun sydän suli

#foodporn

<3

Sellasta tällä kertaa. Tänään mulla olis taas vapaapäivä ja imuroinnin lisäksi ajattelin mennä nauttimaan kupillisen kahvia laatuseurassa, eli Lauran kanssa. Töihinkin mua jo kysyttiin, mut oli pakko kieltäytyä, kun tää mun parasystävä oikeen käden ranne on taas kerran niin tuskallisen kipeä ettei tolla kädellä tee mieli tehdä mitään. Onneks osaan nykyään kuunnella itteeni ja tiedän, et millon liikaduuni on liikaa. Ennen menin vaan pää kolmantena jalkana tekemään kaikki mulle tarjotut tunnit, mut nyt osaan jo ajatella myös omaa jaksamistani. Se on tärkeetä just nyt. :)

Rauhallista ja rentoa loppuviikkoa kaikille!

Halfway there

Tänään ohitettiin raskauden puoliväli ja sen kunniaksi päästiin taas ihailemaan meidän pikkusta rakenneultraan. Ennen tätä aamua mua ei jännittänyt oikeestaan ollenkaan, vaan lähinnä mielenkiinnolla odotin tulevaa. Jostain syystä tänään kuitenkin heti kun heräsin, niin ne niin sanotut perhoset alko lentelee mun vatsassa ihan hulluun tahtiin. Se oli kuitenkin positiivista jännitystä, vaikka välillä mun mieli harhaileekin pimeelle puolelle "Mitä jos?" -kysymyksen pariin. Kaikki oli kuitenkin tällä vauvalla täysin mallillaan ja kokoakin kaveri oli kerryttänyt edelliseen kertaan verrattuna vaikka kuinka paljon. Tän hetkinen painoarvio oli 360g! Pikkuhiljaa hyvä tulee. :)

Rakenneultra kesti noin 20min ja siinä ajassa nähtiin kuvaa vähän joka suunnasta, vaikka välillä musta oikeesti tuntu siltä, et eihän siellä mitään ole kun en saanu yhtään mitään selvää mistään. Meno oli melkosta sillisalaattia mun silmään, mut kätilö sai kuitenkin kaikki tarvittavat mitat otettua ja tutkimukset tehtyä. Omaan silmään siellä näkyi vaan pikkunen pää koko ajan, muuten oli vähän vaikee pysyä perässä. :D

Pikkunen papu <3

Viime aikoina oon kuullu vähän juttua, et osalla tulevista vanhemmista on käyny astetta huonompi tuuri rakenneultrassa kun vauvalla on ollut jalat niin ristissä et sukupuoli on jäänyt epäselväksi. Tottahan se on, et tärkeintä on terve lapsi eikä sen sukupuoli ja oon tosiaankin tätä mieltä, mut kyllä omalta osaltani olis jäänyt vähän harmittamaan jos sukupuoli olis jäänyt mysteeriksi. Musta on niin ihanaa jo tässä vaiheessa ostella pikkuselle vaatteita ja kiva kun niitä voi nyt ostaa sukupuolen mukaisesti. Alkuun kätilö mainitsi, et siellä on jalat aika ristissä ja kädet kasvojen tiellä, mut silti kun lopuksi sukupuolta kysyttiin niin ei se kyllä omallekaan silmälle jäänyt epäselväksi. Pikkuinen poikahan se siis siellä köllötteli ja tää mamma meinaa revetä onnesta. <3 Nimikin ollaan jo alustavasti sovittu, mutta sen näkee kyllä sitten vasta synnytyksen jälkeen, että mikä se  tulee olemaan virallisesti.

tääkin kumpare alkaa kasvamaan...

Poikalupauksen kuulemisen jälkeen mä en voinut vastustaa kiusausta ja mun oli suorastaan pakko päästä Willaan ostoksille. Tulin ensin kotiin imuroimaan, jonka jälkeen käytiin Robertin kans lounaalla Royal Mekongissa. Siellä on aina niin hyvät sapuskat, vaikka en sushia saakkaan nyt syödä. Saatiin molemmat hyvin tankattua ja Robert meni takasin töihin ja mä puolestani sukelsin vaatekauppojen uumeniin. Matkaan tarttu niin ihania vaatteita poikavauvalle, et meinas ihan itku päästä kauppojen kassajonoissa. Mä oon nyt niin onnellinen, ettei tätä tunneta voi oikein edes selittää tän tarkemmin. Tätä onnen määrää oikeesti! <3

nam nam!

<3__<3

Nyt tästä alkaa se virallinen odottaminen, koska seuraava ns. etappi mun mielestä onkin sit jo synnytys. Odottavan aika on pitkä, mut onneks tän ajan pääsee elämään keväällä kun muutenkin aurinko piristää mieltä ja antaa mukavasti lisää energiaa. Mulla on tänään 2/2 vapaapäivä ja tarkotus olis viettää se ihan rennosti hengaillen. Oikeen käden peukalonivel taas vähän reistailee, mut tätä onnen tunnetta ei nyt pilaa mikään. I am so happy! Ihanaa helmikuun vikaa viikkoa ihan kaikille!

Uusia juttuja

Viime viikon vapaapäivät kului mun osalta aikalailla kauppoja kierrellen ja kaikkee uutta kivaa etsiskellen. Robertilla oli talviloma, joten oltiin sovittu, et tehdään täsmäisku Ikeaan jos mun työvuorot antaa myöten. Keskeltä viikkoo löydettiin sopiva päivä ja lähdettiin siis tällä kertaa Espoon Ikeaan. Arkipäivisin Ikeassa on oikeesti tosi miellyttävää kierrellä, kun sillon siellä ei oo niin järkyttävän paljon porukkaa kuten esimerkiks lauantaisin. Hui kamala! Espoon Ikea on ehkä pikkusen miellyttävämpi paikka, koska se ei oo ihan niin iso kun Vantaan versio. Muissa Ikeoissa en muistaakseni oo edes käynyt. :P

Let's go!

Tällä kertaa missiona oli löytää kaikki puuttuva vauvanurkan sisustusta varten. Ikeassa tulee niin harvoin käytyä, joten tykkään aina etukäteen suunnitella ja tehä kunnollisen ostoslistan ettei vaan mitään jää ostamatta. Olin taas kerran hämmästyny siitä, et miten halvalla päästiin pois kyseisestä tavaratalosta. Tuntuu aina siltä et tavaraa saa lappaa kunnolla kärryyn eikä ne silti paljoa siellä maksa. Hyvä niin, koska rahaa tulee näihin vauvajuttuihin menemään ihan kiitettävästi. Ei tosin haittaa, koska ei tässä ylivarojen aleta kuitenkaan elämään. Järki on hyvä pitää päässä. :)

Meille on näköjään tullu tavaksi se, et aina Ikea reissuilla käydään vetää lihapullat tai jotain muuta syötävää. Mä en niin hirveesti niille köttbullareille lämpene, mut Robert tykkää tosi paljon.

Ranskalaisia, paljon ranskalaisia. Välillä voi vähän mättää jos tekee mieli. Mulle on kyllä tullu kummallisia mielitekoja raskauden myötä...:D

Ostoksia

Kasausprojektia. Timantti kattelee tarkkaavaisena.

Löydettiin Ikeasta oikeestaan kaikki se, mitä tähän hätään olin ehtinyt suunnitella. Koko reissulta lähti mukaan vessaan uus teline, pinnasängyn lakanoita + peitto ja tyyny, matto, huopa, pyyhkeitä, hoitopöydän pehmuste, pikkunen jakkara ja siihen pehmuste ja lisäks vielä muutama lelu. Nyt alan olee jo tyytyväinen meijän pikkusen huoneeseen. Väriltään se on hyvin valkoinen, mutta tosi ihana.

Kyllä nyt kelpaa :)

Norsu -kuvioisia lakanoita <3

Tällanenkin jo löytyi, mutta tosin lastentarvikkeesta. 

En voinut vastustaa kiusausta...:D

Päivät ne vaan vierii eteenpäin, sillä tänään on enää 6 päivää seuraavaan ultraan. Pikkunen on alkanu jo hiljakseen ilmottelemaan olemassa olostaan pienien liikkeiden ja potkujen kera, jotka tuntuu niin ihanilta! Oon tosin kuullut, et myöhemmin ne potkut ei sit ookkaan enää niin ihania kun kylkiluut painautuu kasaan ja jokapaikkaa kolottaa. Nautin kuitenkin nyt tästä hetkestä kun ne vielä saa mulle onnenkyyneleen silmäkulmaan. Tänään olis täynnä rv 19+2 ja maha näyttää jo pikkusen pyöreeltä:

Nyt mä voisin jatkaa tästä vapaapäivästä nauttimista ja suunnistaa tohon alakertaan Robertia vastaan ja kauppaan. Myöhemmin illalla vielä luvassa kahvitteluhetki ihanan Suvin kanssa pitkästä aikaa. Nauttikaahan nyt tästä viikosta ja palaillaan sitten viimeistään rakenneultran jälkeen. Adios Amigos!

Sick leave

Nyt sitä taas ollaan saikulla ja näin heti alkuun voin sanoa, et en nauti tästä en sit ollenkaan. Edellisestä kerrasta onkin se hieman yli kuukaus, mut onneks nyt ei oo kyse kun vaan kolmesta saikkupäivästä. Viime viikolla olin virtaa täynnä ja jaksoin painaa pitkää päivää ihan hullun kiireen keskellä, mut sit se ylirehkiminen kostautui viikonlopun puolella, kun olotila lähti huonompaan suuntaan. Kauhee kurkkukipu, kylmä hiki, repivä yskä, lihaskipu ja sekava olo otti vallan ja nyt siis makoillaan pari päivää vielä sohvalla. Lääkärissä kävin eilen, mut ei sieltä mitään erityistä pikkusen kohonneiden tulehdusarvojen lisäks löytynyt. Käsi sydämellä voin sanoa, et olo on hyvin tukala ja pelko kaikenmaailman vaarallisista jälkitaudeista on suuri, joten ei kai tässä muu kun lepo auta. :S

Tänään oon ottanut tosi rennosti enkä oo tehnyt yhtään mitään rasittavaa, mut ei ainakaan vielä oo olo kovin paljon aamua parempi. Pari tuntia sitten Robert tuli tuomaan mulle setin teetä ja lakujätskiä ja voin vaan olla kiitollinen siitä, et miten ihana mies mulla on. Vime yönä näin taas jotain hulluja painajaisia ja en tiiä mitään niin ihanaa ja turvallista, kun käpertyä toisen kainaloon kun pelottaa. Veikkaan, et yöllä tais kuumekkin käydä kylässä, koska ne unet vähän viittas siihen. Nyt pidän kuumemittaria kokoajan lähistöllä ja tsekkaan vähän väliä mikä boogie. Toivon vaan ettei mulle tulis influenssaa, fingers crossed!

Tää on yks mun lemppari sekotuksista :P

breakfast

Myönnän olevani tosi huono tässä sohvalla makoilussa vaikka kuitenkin aina tiedän, et tää on paras lääke parantumiseen. Yleensä aina sillon kun oon kipee, niin aika menee pitkälti kaikenlaiseen ideointiin ja niiden toteuttamiseen. Toissapäivänä ja eilen mulle iski inspis sisustaa tota meijän vauvalle suunnattua "huonetta" ja sain sen melkein valmiiks. Vielä puuttuu muutamia koristeita ja somisteita ja tässä samalla suunnittelen just canvas-taulun teettämistä Ifolorilla. Ei ollut kyllä kovin fiksua alkaa sisustamaan tässä kunnossa ja tän hetkisestä olosta sen kyllä huomaa. Tällanen kantapää -opistolainen kun oon, niin nyt ymmärrän pysyä peiton alla sohvalla koko päivän. Tässä kuitenkin muutama kuva mun ja Robertin aikaansaannoksista. Tiedän et ollaan ajoissa kun laskettuun aikaan on se 5 kuukautta, mut mieluummin näitä juttuja alkaa tälleen pikkuhiljaa keräilemään ettei tarvii kaikkea ostaa yhestä kuukausipalkasta. Nyt on hyvin aikaa tehdä ja suunnitella kaikki valmiiks ennen vauvan tuloa. Se aika kuluu nopeemmin kun huomataankaan. :)

Purkuhommia..

Uusi lipasto löytyi Jyskistä :)

<3

Melkein valmis <3

Heti kun silmä välttää....meillä on nyt kieltokoulutus käynnissä kun koitetaan saada nää kaverit ymmärtää, ettei tää ole niiden peti. Muuten voi tulla ongelmia sitten heinäkuussa...

Nyt voisin sukeltaa kunnolla tonne Ifolorin saloihin. Mulla on pari ihan loistavaa ideaa takataskussa vielä ton vauvanurkan varalle. Pysykää terveinä ja kipeet muistakaa levätä, mäkin lupaan täysillä yrittää. :)