Tj 13

Tässä vaiheessa maaliskuuta alkaa todellisuuden tunne jo nostaa päätään, koska lähtö Tallinnaan lähestyy kovaa vauhtia. Laskin äsken pikasesti, et nyt on vielä 13 aamua ja sitten 14. aamuna herään Tallinnasta ja lähen kohti mun harjottelupaikan uutta toimistoo. Se toimisto muutti toiseen paikkaan tossa vuoden vaihteessa ja ootan innolla, et miltä se näyttää. Sen paikan positiivista ilmapiiriä mulla on ollukin jo hirmunen ikävä. Kohta, kohta...

Nyt oon saanu tässä ylppäreihin treenaamisen ohella aikaseks tehtyä kans joitain lähtövalmisteluja. Papa hommas mulle yllättäen uuden liittymän mun puhelimeen, et voin surffailla netissä rajattomasti ja käyttää mun puhelinta suht normaalisti myös Baltian maissa. Tää on ihan mahtava juttu, koska en ees alunperin tiennyt, et tollasia on saatavilla. Wau!

Tänään kävin myös pikavisiitillä meijän koululla hakemassa Kelalle todistuksen mun työharjottelusta ja sit pari vakuutuspaperia ja vakuutuskortin. Vielä pitäis käydä Kelan tädin tykönä ja verotoimistossa kysymässä pari juttuu ja huomenna käyn noutamassa mun uuden passin. Huomenna saan siis kokea sen ihanan järkytyksen, koska passikuvat ei oikeesti onnistu koskaan. Onneks sitä ei ihan joka paikassa tarvii vilautella. Hahaha.

Kohta alkaa pieni irtiotto asiakaspalvelusta, vaihtelu virkistää!!

I love my phone<3 Onneks se toimii hyvin nyt myös Tallinnassa, jee!

Näin pitkä aika pois Suomesta, päivän tai parin mahdollisia Suomi-vierailuja lukuunottamatta, on saanu mut miettimään, et mitä kaikkee haluun tehdä vielä ennen lähtöä. Mulla on muutamia suunnitelmia ja onneks on vielä hetki aikaa toteuttaa niitä. Mä poistun täältä tyylikkäästi, koska koskaanhan ei voi tietää, et minne mun tie jää tai vie seuraavaksi. Päivä kerrallaan ja se mikä tuntuu hyvältä, niin on varmasti kokemisen arvosta.

Cogli l'attimo!

Happiness is not a destination, it is a way of life