lauantai 5. marraskuuta 2011

Luota itseesi

Nyt on taas yks tavallinen kouluviikko takana ja parin päivän viikonloppu edessä. Kerrankin on käyny niin, et mulla ei oo minkäänlaisii suunnitelmii koko viikonlopulle, joten voin siis vaan relata aamusta iltaan.
Tänään kävin Salsastudiolla hot reggaetonissa, kuten oikeestaan joka perjantai. Se tunti saa mut tuntee ihan ku oisin uus ihminen, siinä on vaan sitä jotain ja se on sataprosenttisesti se mun juttu. Tanssitunnin jälkeen kävin hakee Myyrmäen kiinalaisesta safkat himaan ja nautin. Ihan mukava perjantai oli siis, ilman mitään suurempii suunnitelmia. Odotan siis innolla, et mitä tää viikonloppu tuo tullessaan.



Nyt mulle iski jotenkin sellanen fiilis, et voisin kerrankin kehitellä jotain sisältöä näille mun päivityksille. Voisin vähän puhuu jotain syvällistä. Ne, jotka kokee et ei kiinnosta, niin tästä se alkaa. Tähän on hyvä siis keskeyttää jos ei innosta, nyt on mun vuoro puhua. ;)

Olipa kerran nuori tyttö. Luonteeltan ujo ja vasta viidentoista vanha. Hän piti kaikesta kiiltävästä, josta vain pystyi peilaamaan itseään. Peili oli hänen parasystävänsä ja hän kulki usein parkkipaikkojen, bussipysäkkien ja lasiovien ohitse peilatakseen itseään niin usein kuin mahdollista. Hänellä oli halu tarkistaa, että kaikki näyttäisivät varmasti täydelliseltä. Aikaa kului ja jatkuva peilailu muuttui pakkomielteiseksi ja lopulta parasystävänsä peili käänsi selkänsä ja omakuva ei enää miellyttänyt. Omissa silmissään ulkonäkönsä parhaat puolet peittyivät, katosivat kokonaan ja suora reitti itseinhon kuiluun oli avautunut. Olotila muuttui päivä päivältä surkeammaksi ja loputtomat kysymykset "Miksi minä?" ja "Näytänkö oikeasti tuolta?" täyttivät tytön arjen. Itsensä vertailu ystäviin, filmitähtiin ja huippumalleihin oli saanut alkunsa. Itseinho kasvoi kuin nälkä syödessä, vaikka syöminen itsessään ei tullut enää kuuloonkaan. Oikeat ystävät jäivät kakkosiksi ja pakkomielteinen urheilu useita kertoja päivässä saapui tytön arkeen. Sosiaalinen elämä kärsi ja tyttö oli yksin ongelmansa kanssa tuntien kuulumattomuutta tähän maailmaan. Illalla itsensä nukkumaan pakottaminen kyynelten saattamana ja ahdistavat painajaiset valtasivat tytön mielen. Jäljellä oli vain ahdistuneita tunteita ja tyttö, oikeastaan jo naisenalku, avun tarpeessa. Hänen huuliltaan kaikui ilmoille enää yksi lause: "Kukaan ei voisi koskaan rakastaa minua, koska...".

Kuulostaako tämä tutulta?
Musta on jo pidempään tuntunu siltä, et ihmiset, etenkin nuoret tytöt, asettaa itselleen liian suuret ulkonäköpaineet. Ne paineet voi saada alkunsa esimerkiksi mediasta. Jokasesta tuutista tungetaan kaikenmaailman mallikuvia, jotka on usein vielä photoshopattuja ja siksi epärealistisia. Ne aiheuttavat helposti itseensä tyytymättömässä henkilössä kateuden tunteita ja halua samaistua niihin keinolla millä hyvänsä. Usein vielä samaistumisen saavuttaminen on mahdotonta, koska jokainen on oma persoonansa ja erinäköinen yksilö. Sit kaivellaan jotain ihme dieettejä, joilla muka pudotetaan 10 kiloa 2 viikossa. Empä usko.

Lehdissä kuitenkin käytetään tällasia kuvia, koska ne varmasti myy hyvin. Enkä aio väittää, että nää lehtien kuvat on ainoa syy nuorten ulkonäköpaineisiin, mutta olis kiva tietää, et jos niihin laitettais joitain ihan päinvastasen näkösiä ihmisiä, niin oisko sitten kauneusihanteetkin erilaiset? Nää on näitä arkipäivän mysteerejä, joihin tuskin koskaan saadaan tarkkaa vastausta. Tämän vuoksi oonkin sitä mieltä, et meijän jokaisen pitäis laittaa hyvä kiertämään. Jos itseinhosta kärsivät nuoret ja miksei vanhemmatkin kuulevat, et ne on just hyviä sellasina kun ne on, niin itsensä hyväksyminen olisi varmasti helpompaa. Vai voiko joku väittää, että jos joku sanoo sua kauniiksi ja hyväksi sellaisena kun oot, niin sais tuntee itsensä jotenkin kelpaamattomaksi? Mun mielestä kauneus on siellä katsojan silmissä ja jokainen on kaunis omalla tavallaan, sisäisesti kun ulkoisestikin. Ainakin mun maailmassa sisäinen kauneus on kuitenkin se merkittävämpi tekijä. Tärkeintä on pitää kiinni omasta persoonastaan ja luottaa itseensä. Sanonta "Ihminen ei voi rakastaa ketään, ellei rakasta ensin itseään" ei taida olla ihan turha virke muiden joukossa. Me kaikki ollaan samalla viivalla ja yhtä arvokkaita riippumatta vartalon koosta tai muodosta, ihonväristä tai kasvojen piirteistä tässä meidän yhteisessä maailmassa. Pelkkä "Be yourself" ei välttämättä riitä, vaan luottakaa itseenne kaikissa osa-alueissa ja ottakaa ilo irti elämästä siitä aidosti nauttien.

Rakkaudella,
Veera.

2 kommenttia: