Stressi!

Huhhuh mikä päivä! Tänään koin sen, että miltä tuntu olla pitkästä aikaa tosi stressaantunut. Ei sillä, et se mukava tunne olis ollut. Mulla oli tosiaan kolme koetta ja kaikenlisäks kaikki oli vielä lukioaineita. Niistä kuitenkin kunnialla (ainakin toivottavasti) selvisin ja elossa ollaan! Vielä on yks koe ens tiistaina ja sit tää koulu helpottaa ainakin vähäks aikaa. Vihdoinkin.

Luulen, et osana tähän stressiin voi olla myös se, että odotan edelleen niitä tuloksia siitä ulkomaille työharjoitteluun lähdöstä. Asian piti selvitä tän viikon aikana, mut empä kuitenkaan usko, koska huomenna on jo perjantai. Toivon kuitenkin parasta, koska olis kiva tietää, et mitä seuraavaks on tapahtumassa...

Näiden pienimuotosten kuulumisten kertomisen jälkeen voisin pikkusen taas raottaa ovea mun ajatusten salaiseen maailman. Onko kenellekään koskaan käyny niin, et kun kuulee jonkun biisin, niin huomaa, et ne sanat liittyy täydellisesti sen hetken tilanteeseen tai sen biisin soidessa kasa muistoja palautuu mieleen? Luulisin, et kyseessä on aika yleinen ilmiö ja voisin väittää, et melkein jokaselle on joskus käyny näin.

Joskus joku biisi muistuttaa jostain asiasta tai toisesta positiivisella tavalla ja joskus taas negatiivisella, tai usein surullisena tai haikeena. Ainakin omalla kohdallani. Tällasista biiseistä saa esimerkiks voimaa ikävään ja antaa mahollisuuden palata niihin hyviin tai huonoihin muistoihin kolmen-neljän minuutin ajaksi, vaikka niitä huonoja en ite henkilökohtasesti haluais edes muistaa. Ikävä on esimerkiks sellanen "sairaus", johon ainoo lääke taitaa olla aika. Oloa kuitenkin helpottaa ja antaa voimaa jaksamaan juurikin ne biisit, jotka liittyy ikävöityihin hetkiin tai henkilöihin. Jokainen meistä joskus ikävöi, se kuuluu tähän maailman, valitettavasti.

"To think I might not see those eyes
Makes it so hard not to cry" 

- Leona Lewis -