Martedì

C'é un detto italiano che condivido al massimo: Meglio tardi che mai.

Il muro della mia camera

Kauas pois

Nyt mulla on käynnissä todella letkee lauantai, johon kuuluu vaan mä ja mun kone. Himassa valtaa hiljasuus ja on ihanan rauhallista. Ihan kiva ottaa välillä tälleen rennosti, et jaksaa taas koko ens viikon (jollon muuten on ekat kirjotukset...) ja painaa duunii huomisaamuna.

Tossa äsken erehdyin lukemaan mun toista blogia, jota siis kirjottelin sillon kun asuin Firenzessä. Kaikki ne kuvat ja tekstit sai kyyneleen mun silmäkulmaan ja siinä samalla ihan järkyttävän matkakuumeen aikaseks. Jos vaan nyt pääsisin pois Suomesta, niin olisin enemmän kun kiitollinen...

Tää mun maailmalle suuntaamisen innostus heräs oikeestaan jo viime viikolla, kun meillä oli koulussa tän vuoden eka työharjotteluinfo. Kävin juttelemassa mun mahollisuuksista lähtee uudestaan ulkomaille töihin ja positiivisena yllätyksenä mua ei pamautettu samantien märällä rätillä naamaan. Periaatteessa sääntö on se, et yks opiskelija saa lähtee vaan kerran ulkomaille, mutta nyt kuulin, että tällasia tilanteita katotaan aina tapauskohtasesti. Mä taas tapani mukasesti räväytin ja pistin heti hakemusta vetämään. Pidetään vaikka kaikki sormet ja varpaat pystyssä, et pääsisin lähtemään. Suomeen jääminen ei nyt erityisemmin houkuttele...

Jotenkin alan koko ajan entistä enemmän kallistuu sille kannalle, että ens touko-kesäkuun vaihteessa kun valmistun ja toivottavasti istutan myös valkolakin mun päähän bonuksena tästä kolmen vuoden kaksoistutkinnosta, niin lähtisin heti maailmalle. Jos mun koulu avaa mulle ovet uudestaan Italiaan ens maaliskuussa, niin voisin jopa melkein jättää paluulipun ostamatta ja elää siellä vähän pidemmän aikaa. Haluun nähdä ja kokee mahollisimman paljon vielä tässä vaiheessa, kun oon ns. villi, nuori ja vapaa. Mua ei pidättele mikään, kaverit ja perhe säilyy aina, asuin mä sitten vaikka toisella planeetalla. Il mondo mi sta aspettando! Tää mahdollisuus tuplas samalla mun motivaatiota istuu iltalukiossa opiskelemassa italiaa kaks kertaa viikossa iltamyöhään, mä niin rukoilen ja palan halusta lähtee. Toivotaan parasta, vastausta odotellessa...

New hair

Sometimes you need to try something new... ;)

Kaaos

Ihan näin perjantain ja rakkaan äitini innoittamana sain aikaseks vihdoin siivottua mun huoneen. Urakkaan hupsahti sellaset kaks tuntia ja enkä ees huomannu, et kello tikitti eteenpäin niin kovaa vauhtia. Tosiaan siis tätä komeroa ei olis enää voinu ihmisen asuinpaikaks kutsua, kaikki tavarat ja vaatekaapin sisältö oli kirjaimellisesti pitkin lattiaa. Alkuun pääseminen on aina vaikeaa, mut siinä kaaoksessa kahlatessa repäsin jostain hirveen siivousmotivaation ja homma alko sujuu.

Oon nykyään arkisin niin kiireinen, et siivoominen on jääny vähän kakkoseks. Maanantaista torstaihin sinkoilen aamusta iltaan paikasta toiseen, perjantaina otan aina rennosti, ellei mulla sit satu olemaan duunii. Tällä viikolla alko mun viimesetkin tanssiharrastukset ja oon ihan täpinöissäni tästä syksystä. Onneks siis näiden koulukiireiden keskellä kerkee tekee myös jotain, mistä oikeesti tykkää.

BEFORE

 

AFTER

 

vähän eri meininki tän urakan jälkee...



Sinin antama juliste, I love it!



Nyt olis tarkotus korkkaa yhet mun siskon kans ja alottaa viikonlopun vietto. Huomenna taas duuniin ja maanantaina starttaa tän syksyn ylppärit, oh no...

Dance!

Tänään musta tuntu taas niin uskomattomalta, et miten suuren hyvänolon tunteen yks tanssitunti voi aiheuttaa. Tiistaisin mun tanssikalenterista löytyy Dancehall reggaee, johon oon jääny pahasti koukkuun. Oon aikasemmin käyny dancehall tunneilla, mut nää tunnit on ehottomasti parhaat ja ihana huomata, et oikeestaan joka tunnilla oppii jotain uutta. Dancehallissa on niin tuhannesti erilaisia liikkeitä, joten opittavaa on siis paljon!

Iltapäivän tunti starttas viideltä, jonka jälkeen mun kasvoille ilmesty onnellinen hymy, joka ei oo vieläkään kadonnut minnekään. Treenin jälkeen kävelin pitkin Espan puistoo kohti juna-asemaa hymy korvissa ja fiilis oli mitä parhain. Tanssiminen on vaan se mun juttu ja se on mulle apuna pahoina päivinä, koska treeneistä lähteminen hymyilemättä ja masentuneena tuntuu mahottomalta ajatukselta. Tykkään tanssia, nautin siitä ja tanssin itteni vuoksi. Nyt reidet huutaa hoosiannaa, mut tää hymy ei vaan hellitä. Dancehallista on kovaa vauhtia muodostumassa mun suosikkilaji!

rakkaimmat kengät

my passion!

 

Dance is the hidden language of the soul of the body.

 

 

 

Porvoo

Käytiin eilen luokkaretkellä Porvoossa. Suunniteltiin matkailun markkinointiviestinnän (tiedän, kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta...) projekteja Porvoon Ostosten yössä. Ostosten yö on tapahtumaVanhassa Porvoossa, jossa Porvoon pienet putiikit on auki poikkeuksellista pidempään ja myy tuotteita tarjoushinnoin. Vanhan kaupungin keskustassa tapahtuu myös muutakin actionia, kuten esimerkiks katusoittoa. Tällä kertaa en hyödyntäny Ostosten yön tarjouksia muutakun suklaakaupoissa, koska aina kun käyn Porvoossa, niin ostan sieltä suklaata. Siitä on tullu ihan tapa, vaikka tosin en siellä niin hirveen usein käykään vierailemassa.

Mun mielestä tää Ostosten yö on ihan mahtava juttu ja oli kiva päästä itse osallistumaan siihen tänä vuonna. Joskus varmasti vois käydä uudestaan, onhan Porvoo sentään kaunis kaupunki.

Let's go!

Taidetehtaalla

Kun yksi kieli ei riitä

Love in the air

Turistit...

Lisää turisteja

Coffee time!

Noora

Elias Hämäläinen

 

I LOVE PORVOO

Kiitokset Helmille matkaseurasta!

:)

 

 

"Don't let nobody to break you down."