sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pari muuttujaa

Viime viikko piti sisällään vähän kaikenlaista yllättävää & ihanaa ja nyt mulla on jotenkin niin hyvä fiilis kaikesta, et sitä on vaikee ees sanoiks pukea. Alkuviikosta kamppailin edelleen mun ajatuksien kanssa enkä ollu yhtään varma, et mitä haluun tehdä. Mietin asiota järjellä sekä sydämellä eikä päätös tosiaan ollut helpoimmasta päästä, mutta tällä kertaa sydän vei. Tuntuu niin hyvältä, kun vihdoin sain mun ajatukset järjestyksen.

Varmaan kaikki mun blogia aktiivisesti seuraavat henkilöt tietää, että hain opiskelemaan kätilötyötä syksyn yhteishaussa. Viime viikolla se odotettu kutsu pääsykokeisiin sitten tuli, mutta mä oon nyt päätökseni tehnyt ja päätin jättää ne kokeet väliin. Saattaa tulla ehkä yllättävänä uutisena, mutta musta alko tuntumaan, että haluun vähän lisää miettimisaikaa. Mun motivaatio niihin kokeisiin valmistautumiseen ei riitä tällä hetkellä ja ajatuskin niistä alko vaan stressaa, joten parempi näin.

Kiinnostus kätilötyötä kohtaan ei missään nimessä oo kadonnut, mutta nyt tuli kuitenkin pari muuttujaa matkaan. Ensimmäistä kertaa mun elämässä musta tuntuu siltä, et oon löytänyt mun rinnalle ihmisen, jonka kanssa oikeesti haluun elää tätä elämää eteenpäin. Siinä vaiheessaa kun kolahtaa, niin se vaan kolahtaa. Tulin siihen tulokseen, että tää elämä on liian lyhyt turhalle miettimiselle ja taas pitkästä aikaa muistin mulle tärkeän lauseen ja sen, että miksi se on musteella hakattuna mun selkään.

Kaiken tän lässytyksen jälkeen voin hymy kasvoilla todeta, että joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien tästä tytöstä tulee virallisesti hyvinkääläinen. Sain mun unelmien asunnon Hyvinkään kymppitalosta ja muutto olis edessä marraskuun lopussa. Siellä mua odottaa mulle tärkeä & rakas henkilö, erittäin hyvä ystävä plus muita tuttuja ja mahdollisesti myös opiskelupaikka.

Monet on multa kysyny, et "ootko sä Veera hullu" kun jätän ne pääsykokeet välistä ja vaihdan paikkakuntaa nopeella aikataululla. Lopullisen päätöksen teen kuitenkin minä itse ja muut voi olla ihan mitä vaan mieltä siitä. Koskaan ei oo muuten tuntunu näin hyvältä! Kiitos.

Home sweet home. Suvi toisessa kerroksessa ja mä nelosessa. <3





Riemuidiootit Willassa

<3

Tänään myös mun karvakaverit Simo & Sergey lähetettiin uuteen kotiin. Nyt ne saa rakastavan kodin, jossa niille oikeesti pidetään seuraa. Vähän aikaa jo tuntunu pahalta, kun ne on täällä päivät pitkät yksinään pimeässä pikkusessa kodissa. Oli kyllä haikeeta päästää ne menemään, mutta se hymy uuden omistajan kasvoilla Simo sylissä lämmitti mun sydäntä todella paljon. Jäi tästäkin tosi positiivinen fiilis.




Kaikki palaset loksahtelee pikkuhiljaa paikoilleen ja pian alkaa myös muuttovalmistelut. Niin upeeta voida todeta, että mä oon niin onnellinen. Vielä kirsikkana kakun päällä enää kaks päivää lomaan, IHANAA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti