Ylläolevaa lausetta selventäen, mä tein eilen jotain, joka on todellakin kaukana mun mukavuusalueelta enkä olis alkuun uskonut, että mä pystyn tähän. Kyse on niinkin hurjasta ja vaarallisesta asiasta kuin hiustenvärjäämisestä. :D Oon ollut lähes koko ikäni ihan täysin blondi, koska se on mun oma ja aito väri, joka ei oo ihme kyllä alkanu tummumaan itsestään. Kyllä joskus teininä tuli oltua tosi cool & mahtava, kun värjäsin toisen puolen blondeistani mustaks Cruella Devilin tapaan. Se oli sitä aikaa, jolloin oli kivaa näyttää pelottavalta. Vähän ennen tätä käytin mun päässäni myös sinisen värin, joka sit muutaman pesun jälkeen vaaleni pois mun tukasta. Nää molemmat värjäyskerrat alko ennen pitkää kaduttamaan ja lopulta mun taitava kummitätini sai ne mustat hiukset takas blondeiksi. Jos en nyt väärin muista, niin siihen paloi sillon nelisen värinpoistoa. Sen operaation jälkeen vannoin, etten enää ikinä värjää mun hiuksia ainakaan kaupasta ostetuilla väreillä. Kuitenkin sitten taas 17 vuoden ikäisenä vetäsin itelleni ruskeet latvat ja niihinkin sitten tais pari värinpoistoputelia upota. Hyvä Veera!
Tämän takia siis mulle hiustenvärjäys on kaukana ulkona mun mukavuusalueelta. Jostain kumman syystä eilen halusin taas kuitenkin koetella itteeni ja marssia kampaamon penkille. Mun kaveri Mimmi opiskelee stadissa kampaajaks ja sain tilaisuuden päästä Mimmin käsittelyyn niiden koululle. Edellisenä iltana meinasin tulla jo katumapäälle mun suunnitelmista, mutta lähdin kuitenkin kattomaan, että mitähän saadaan yhdessä aikaseks. Aamulla klo 6.44 tää tyttö hyppäs junaan arvaamatta yhtään, että mitä päivä tuo tullessaan.
 |
| Iso kahvi, kiitos! |
Treffattiin Mimmin kanssa asemalla, josta sitten käveltiin niiden koululle Runeberginkadulle. Etittiin meille sopiva työpiste, jossa sitten Mimmi kyseli mun toiveita ja näytin siinä samalla googlesta kaivamani kuvan jostain naisesta, jolla oli todella upeen väriset hiukset. Alkuun pestiin ja leikeltiin huonot pois, jonka jälkeen värjättiin. Muutamassa tunnissa tästä ikiblondista kaivautui mummo! Tai siis granny hair. ;-)
Oon jo pidemmän aikaa ihaillu netissä kuvia harmaista hiuksista ja siinä samalla aina miettinyt, et sopiskohan sellaset myös mulle. En koskaan uskaltanut ite alkaa säätämään ja hyvä niin. Mimmi on tosi taitava ja kunnon väreillä saadaan parempi tulos aikaan kun marketin myrkyillä.
 |
| Mallikuva, jonka löysin googlesta. |
 |
| Ekaa kerrosta pintaan |
 |
| Ennen vs. Jälkeen |
Mimmin huostasta jatkoin suoraan iltakahville Emmille Espooseen. Matkalla kerkesin jo saamaan yhden paniikkikohtauksen ja melkein tuli itkukurkkuun vaikka alkuun siellä koululla nää hiukset näytti niin upeilta mun silmissä. Kerkesin jo laittamaan paniikkiviestejä Robertille, mutta loppujen lopuksi se oli ihan turhaa, koska kyllä mä näihin hiuksiin rakastuin. Heti kun pääsin Emmille, niin muutaman selfien jälkeen alkuperäset tunnelmat oli taas läsnä.
Pakko kyllä myöntää, että edelleen kun peilistä itseään kattoo, niin ei oo ehkä kaikista veeramaisin olo. Nää on kyllä tosi upeet, mutta silti mussa elää edelleen se ikiblondi, josta on vaikee päästää irti. En kuitenkaan kadu hetkeekään, koska kokeilemallahan nää jutut selviää. Nää on hienot ja vaikka ite sanonkin niin sopii mulle, mutta en usko, että tuun koko loppuelämääni olemaan harmaapää. Joskus hiukset harmaantuu anyway, joten nyt on paras aika kokeilla puhtaan väristä harmaata ja vanhaan voi aina palata, jos siltä tuntuu. Fakta on se, että vaihtelu oikeesti virkistää ja ihanaa kun mulla on todella taitava ystävä, jonka palveluita voin jatkossakin kuulemma hyödyntää. Mimmi on ihan mahtava!
Suosittelen lämpimästi testaamaan jos vähänkään siltä tuntuu.
On ehdottomasti sen arvoista. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti