TJ7

Tänään on jäljellä tasan 7 aamua paluumuuttoon, joista tosiaan kaks mä vietän vielä Suomen puolella. Tästä johtuen mun olotila on erittäin sekava, koska toisaalta en malttais millään enää tulla sunnuntai-iltana takasin, mut sit taas toisaalta voisin ehkä jopa jäädä viel vähäks aikaa pitempään. Mitä tää oikein on?!

Suomeen paluussa on ne plussat ja miinuksensa, mut eiks vähän joka asiassa tuppaa olemaan noi molemmat puolet. Ensinnäkin mulle tulee ihan järkyttävä ikävä mun duunipaikkaa täällä ja ehottomasti myös Reval Sporttii ja sen ryhmäliikuntoja. Nää on ne kaks asiaa, joista luopuminen tuntuu vähän ikävältä.

Mun päivät "stressi-erkkinä" tosta paluusta on onneks ohi, koska oon saanu järkkäiltyy asiat niin hyvään malliin, et ainakaan mikään ei pelota/jännitä siinä enää. Sain hommattuu salikortin Ladylineen ja pääsen myös samantien jatkaa Hesellä siitä mihin jäin, joka on ihan mahtava juttu! Oon tosiaan raatanu mun matkailualan tutkinnon eteen kolme vuotta, mut silti meen hymyssä suin mun vanhaan duunipaikkaan takasin, vaikka sillä ei ookkaan tekemistä mun koulutuksen kanssa. Se on hyvää asiakaspalvelukokemusta kerryttävää hommaa ja mikä kivointa, meillä on ihan paras porukka. Ihanaa päästä takasin meijän heseperheeseen.

Muuten tänään oli taas aika normipäivä, eli siis duunia & treeniä. Perus arkee, joka on oikeesti ollu nyt viime aikoina tosi jees. Joka aamu oon heränny hymy kasvoilla uuteen päivään ja se jos joku on hieno juttu.

Lunch break

Tänään sain aikaseks alotettuu myös pakkaamisen, koska lauantaina mua odottaa niin aikanen herätys, et huominen ilta menee melko varmasti nukkuessa. Mulla lähtee dösä kohti A-terminaalia klo 06:08, eli kai se on viiden pintaan noustava. Sit vaan raahaamaan isoo matkalaukkua ja treenikassia kotia kohti. Täältä tullaan tavara kerrallaan!

Nyt kuten jo arvata saattaa, niin mä ajattelin mennä nukkumaan. Mulla on ihan mukavat rytmit päällä tällä hetkellä ja haluun pitää niistä kiinni ja jotenkin kummasti se onnistuu helposti, koska aina treenipäivien jälkeen simahdan kun kynttilä tuulessa. On se urheilu rankkaa, mutta ihanaa ja niin hauskaa. Tähän loppuun vielä tollanen ihana kuva, jonka mun rakas ystävä Emmi oli ylläri postannu mun seinälle facebookissa. Oon todellakin onnellinen, et nähään jo lauantaina, sit alkaa se viimenen rutistus ja tää kaksikko on yhessä taas.

 Best friends are people 

you don't need to talk to every single day. You don't need to talk to each other for weeks, but when you do, it's as if you'd never stopped talking.