Pikakelaus

Perjantaina tulee täyteen 158 aamua Tallinnassa ja sen kunniaksi päätin kelata näiden kuukausien huippukohtia ja ylipäätään tapahtumia läpi. Kyseessä on sen verran pitkä aika ja voitte varmaan vaan kuvitella, et paljonko mulla olis kerrottavaa ja esiteltäviä kuvia kaikesta, mut päätin hoitaa tän tiivistetysti. Koko ajan oon pitänyt semi aktiivisesti päiväkirjaa mun elämästä täällä ja vaikka ite sanonkin, niin se oli aikas hyvä idea. Jännityksellä ootan perjantaita, jollon ajattelin lukee sen alusta loppuun läpi...

Mulle tuotti hieman hankaluuksia valita tähän postaukseen sopivia kuvia, joten päädyin siis puhelimella tehtyihin kollaaseihin, joista osan oon jakanut jo instagramin puolella. En nyt äkkiseltään muista, et oonko antanu mun instaa julki, mut siis nimimerkillä veeraviia mua voi siellä seurailla. Nyt kuitenkin asiaan, keräilin viiden kuukauden varrelta niitä kohokohia, joista seuraavaks vähän enemmän. Enjoy!

Ihana työpaikka

Viime syksynä meijän koululla oli seminaari, jossa mun tän hetkinen työpaikka oli pitämässä luentoa. Kiinnostuin samantien ihan kympillä ja päätin hakee työharjottelijan paikkaa Tallinnasta. Vähän sen jälkeen tulin valituksi ja muutto part 1 oli tosiaan jo joulukuussa. Myöhemmin jatkoin maaliskuusta eteenpäin tähän päivään.

Töiden paiskimisen ohella oon päässy osallistumaan ihan parhaisiin henkilökunnan bailuihin, niin sillon joulukuussa pikkujouluihin kun myös huhtikuussa vuosijuhliin. Tän firman työntekijät kyllä tietää, et miten otetaan ilo irti ja pidetään hauskaa. Aivan mahtavaa porukkaa.

Tää duuni on ollu tosi mukavaa ja mulle sopivaa. Välillä kiirettä ja joskus taas melko hidastemposta. Ykskään päivä ei koskaan oo samanlainen ja aamulla herätessä ei osaa ees arvata, et mitä uus päivä tuo tullessaan. Vähän jännitystä elämään. ;) Tätä paikkaa mulle tulee vielä kova ikävä! Kuulu ehdottomasti TOP-listan kärkeen!

Vierailijat

Mitkään sanat ei riitä kuvaamaan sitä, et miten kiitollinen mä oon niille mun ystäville, jotka on ollu mun tukena vaikeina aikoina ja erityiskiitos niille, jotka kävi mua täällä moikkaamassa. Piristitte mun elämää täällä ja autoitte mua jaksamaan vaikeimman yli. Mulla on ehkä maailman parhaimmat ystävät. Kiitos teille rakkaat!

Tässä vaiheessa mun on pakko mainita, et en varmaan ikinä olis pärjännyt ilman mun perhettä ja erityisesti mamia, joka kävi täällä tosi useesti. Aina kun tarvitsin apua niin porukat oli heti auttamassa ja tästä oon todella kiitollinen. Vietettiin mamin kanssa niin monia mukavia päiviä, et toivottavasti ne ei jää historiaan vaan tänne Tallinnaan. I love my family!

Vietin synttäritkin taas ulkomailla...huomatkaa ehkä ihanin kortti ikinä, sain sen papalta lahjana.

Mun eka yökyläilijä. Love you sis!

Nadine & Henna toukokuussa ja of course Katusekohvikissa.

Äitienpäivää Toompean mäellä

I have the best mom!

Viikonloput Suomessa

Pidemmän päälle tää kahden maan välillä seilaaminen on tuntunu ihan hauskalta ja nyt on tosi outoo perjantaina hypätä laivaan ilman paluulippua. Suomen puolella tuli muutama viikonloppu vietettyä ja niiden aikana oli ihan huippua nähä kavereita ja muuten vaan hengailla. Mikä parasta, sain nukkuu mun omassa ja pehmeessä sängyssä! Täällä oon nukkunut sellasella levitettävällä vuodesohvalla ja thank god ei tarvii nähä sitä enää. Mulla on muutenkin välillä selkä kipuja, joten toi ei kyllä ainakaan hirveesti niitä ehkäissy. Kaikkeen kuitenkin tottuu...

Here I go again!

Lakkiaisjatkot siskojen kesken Dondossa, tuliko ees yllärinä?

Silvola beach!

Reval Sport

First of all, this is simply the best place in Tallinn! Revalissa tuli vietettyä ehkä suurinosa koko mun vapaa-ajasta eikä haittaa yhtään, koska mä nautin joka hetkestä. Monta mahtavaa ryhmäliikuntatuntia, kivoja omia treenejä ja ihan parhaita ohjaajia, mikä siis sen parempaa. Hikeä valutettiin monta litraa ja sitä rasvaakin varmasti paloi ja kohta palataan takasin Suomeen paremmassa kunnossa ja monta kiloa kevyempänä. BOOM, I DID IT !

Oma-aika

Lähdin Tallinnaan sillä asenteella, et nyt mulla on oikeesti aikaa unohtaa kaikki menneisyyden möröt ja keskittyy itteeni. 5 kuukautta lähes koko ajan omassa seurassa on ehkä paras keino niin sanotusti tutustuu itteensä uudestaan ja kelaa mitä tulevaisuudeltaan haluu. Tää teki mulle ainakin tosi hyvää, koska tuntu et olin vähän tuuliajolla viime syksynä ja talvena...

Uusi sisäinen minä löytyi ja nyt tuntuu, et fiilikset on paremmassa kuosissa kun koskaan ennen. Kaikki mikä ei tapa niin vahvistaa, siks en nyt jaksa tuhlata aikaa niiden huonojen kokemuksien päivittelyyn. Perjantaina vihdoin kohti tulevaisuuden uusia haasteita & kokemuksia jalat maassa ja mieli korkealla.

Rannalla tuli käytyä, vaikka en koko kesänä meressä uinutkaan.

Terveelliset elämäntavat kunniaan!

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä...

Jos en koskaan olis lähteny tänne niin oon aika pommin varma, et ei oltais koskaan enää Amandan kans löydetty toisiamme. Myös Amanda eksy tänne harjotteluun kuukaudeks ja vietettiin ihan mahtavaa aikaa yhessä. Huomasin sillon heti, et tää nainen ei oo näiden vuosien kuluessa muuttunu yhtään mihinkään. Amanda on ja varmasti pysyy aina omana ihanana ittenään ja nyt pidetään vaan siitä kiinni, ettei meijän hengailut jää uudestaan paitsioon. Ei ainakaan jos se musta on kiinni!

Kohta on aika haudata tää kokemus ja palata takasin Suomeen. Oon ehdottomasti sitä mieltä, et monen suomalaisen pitäis kokee yhtä pitkä jakso täällä etelänaapurissa. Täällä ne sokeen silmät avautuu, kokeilkaa ihmeessä niin tiedätte mistä puhun.

Nyt en varmaan enää ennen lähtöö tänne kirjota, joten ens kerralla palataan sitkun tää tyttö on Suomessa. Koti täältä tullaan. Aitäh ja nägemist!

One day your life will flash before your eyes. Make sure its worth watching.