Laitoin normaaliin tapaan tän asunnon hälärit päälle ja heti perään sen jälkeen kun olin lukinnu oven avaimella, niin se hälytysjärjestelmä pamahti päälle. Sain melkein sydärin, koska se sireeni oli niin kova. Onnistuin kuitenkin äkkii avaa ovet uusiks ja kytkee sen pois enkä saanu kovin ilkeitä katseita mun naapureilta. Toivon vaan, ettei hälytyskeskus kerenny noteeraa sitä, koska muuten pahimmassa tapauksessa sieltä tulis ihan kiva lasku perään. Se tästä vielä puuttuiskin...
Pahin homma tässä päivässä oli se, et huomasin mun visa electronin kadonneen. Mulle iski jäätävä paniikki kun en löytäny sitä mun lompakosta. Soitin siinä itkukurkussa sit kotijoukoille ja kyselin vähä apua, koska siinä paniikkitilanteessa mun päässä ei lyöny kello mihinkään suuntaan. Loppujen lopuks jouduin sulkee sen kortin ja hienointa koko jutussa on se, et mulla on kymppi käteistä. Uus kortti postitetaan suomiosotteeseen puolentoista viikon sisällä, eli se ei auta hirveesti. Onneks mun viikonlopun reittimatkat on kuitenkin jo maksettu ja pääsen käymään Suomessa.
 |
| Oon onnekas kun tajusin lauantaina nostaa vähän käteistä..kyllä näillä hetken pärjää! |
Mun suunnitelmat vikoista torimarjoista jäi vaan haaveeks, enkä myöskään saanut sitä uutta mekkoo sinne mamin synttäreille. Löysin NewYorkerista ihanan mekon 7 eurolla, mut kuitenkin päätin etten tykkää sen vihertävästä väristä, joten jätin sen hyllyyn. Onni onnettomuudessa, koska oisin todennäkösesti maksanu sen käteisellä ja jos en olis siinä vaiheessa huomannu et korttii ei ole, niin 3 eurolla pärjääminen lauantaihin saakka tyhjällä jääkaapilla olis ollukkin jo ihan eri juttu...
Tähän kaiken päälle mun puhelimen näyttösuoja sano ittensä irti, eikä mulla oo nyt just laittaa ees sitä 5 euroo siihen suojukseen. Jotenkin tosi pelottavaa pitää puhelinta laukussa, koska mun tuurilla siellä on salee se yks hiekanmuru ja that's it. Pidetään kuitenkin peukkuja, et mikään ei naarmuta sitä nyt.
 |
| My Love |
Tän kaiken kortin perässä juoksentelun ja itkun pidättelyn jälkeen tunnin kestonen BodyCombat Revalissa oli aika kova sana. Oli niin siistii päästä purkaa agressioita ilmaan ja hyppii siellä oikeen kunnolla. Tänään oli vielä sopivasti täys pitkä ohjelma, eli capoeiraa ja vikan biisin viimestä osioo ei skipattu. Adrenaalini virtas mun veressä ja hullunkiilto kiilu silmissä. Ihana tunne.
Pari tuntii sitten väsäsin taas hyvän iltapalan, paistoin huomiset eväät valmiiks ja tein oikein kunnon supervenyttelyt. Kyllä se fiilis alkaa tästä pikkuhiljaa paranemaan, vaikka tosin vieläkin harmittaa ja on vähän paha mieli. En ymmärrä miten onnistuin kadottaa sen, ellei sit joku oo vieny sitä...
 |
| Hyvä ruoka parempi mieli <3 |
Nyt jopa mun 5 kuukautta selkävaivoja aiheuttanut erittäin kova vuodesohva alkaa näyttää houkuttelevalta. Huomenna taas duuniin ja oikeesti rukoilen, et seuraavat kolme päivää sujuu ongelmitta. Nyt en niitä ongelmia pahemmin tähän saumaan enää kaipais...ehkä se aurinkokin kohta taas paistaa. :)
"You could walk straight through hell with a smile"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti