Pikakelaus

Perjantaina tulee täyteen 158 aamua Tallinnassa ja sen kunniaksi päätin kelata näiden kuukausien huippukohtia ja ylipäätään tapahtumia läpi. Kyseessä on sen verran pitkä aika ja voitte varmaan vaan kuvitella, et paljonko mulla olis kerrottavaa ja esiteltäviä kuvia kaikesta, mut päätin hoitaa tän tiivistetysti. Koko ajan oon pitänyt semi aktiivisesti päiväkirjaa mun elämästä täällä ja vaikka ite sanonkin, niin se oli aikas hyvä idea. Jännityksellä ootan perjantaita, jollon ajattelin lukee sen alusta loppuun läpi...

Mulle tuotti hieman hankaluuksia valita tähän postaukseen sopivia kuvia, joten päädyin siis puhelimella tehtyihin kollaaseihin, joista osan oon jakanut jo instagramin puolella. En nyt äkkiseltään muista, et oonko antanu mun instaa julki, mut siis nimimerkillä veeraviia mua voi siellä seurailla. Nyt kuitenkin asiaan, keräilin viiden kuukauden varrelta niitä kohokohia, joista seuraavaks vähän enemmän. Enjoy!

Ihana työpaikka

Viime syksynä meijän koululla oli seminaari, jossa mun tän hetkinen työpaikka oli pitämässä luentoa. Kiinnostuin samantien ihan kympillä ja päätin hakee työharjottelijan paikkaa Tallinnasta. Vähän sen jälkeen tulin valituksi ja muutto part 1 oli tosiaan jo joulukuussa. Myöhemmin jatkoin maaliskuusta eteenpäin tähän päivään.

Töiden paiskimisen ohella oon päässy osallistumaan ihan parhaisiin henkilökunnan bailuihin, niin sillon joulukuussa pikkujouluihin kun myös huhtikuussa vuosijuhliin. Tän firman työntekijät kyllä tietää, et miten otetaan ilo irti ja pidetään hauskaa. Aivan mahtavaa porukkaa.

Tää duuni on ollu tosi mukavaa ja mulle sopivaa. Välillä kiirettä ja joskus taas melko hidastemposta. Ykskään päivä ei koskaan oo samanlainen ja aamulla herätessä ei osaa ees arvata, et mitä uus päivä tuo tullessaan. Vähän jännitystä elämään. ;) Tätä paikkaa mulle tulee vielä kova ikävä! Kuulu ehdottomasti TOP-listan kärkeen!

Vierailijat

Mitkään sanat ei riitä kuvaamaan sitä, et miten kiitollinen mä oon niille mun ystäville, jotka on ollu mun tukena vaikeina aikoina ja erityiskiitos niille, jotka kävi mua täällä moikkaamassa. Piristitte mun elämää täällä ja autoitte mua jaksamaan vaikeimman yli. Mulla on ehkä maailman parhaimmat ystävät. Kiitos teille rakkaat!

Tässä vaiheessa mun on pakko mainita, et en varmaan ikinä olis pärjännyt ilman mun perhettä ja erityisesti mamia, joka kävi täällä tosi useesti. Aina kun tarvitsin apua niin porukat oli heti auttamassa ja tästä oon todella kiitollinen. Vietettiin mamin kanssa niin monia mukavia päiviä, et toivottavasti ne ei jää historiaan vaan tänne Tallinnaan. I love my family!

Vietin synttäritkin taas ulkomailla...huomatkaa ehkä ihanin kortti ikinä, sain sen papalta lahjana.

Mun eka yökyläilijä. Love you sis!

Nadine & Henna toukokuussa ja of course Katusekohvikissa.

Äitienpäivää Toompean mäellä

I have the best mom!

Viikonloput Suomessa

Pidemmän päälle tää kahden maan välillä seilaaminen on tuntunu ihan hauskalta ja nyt on tosi outoo perjantaina hypätä laivaan ilman paluulippua. Suomen puolella tuli muutama viikonloppu vietettyä ja niiden aikana oli ihan huippua nähä kavereita ja muuten vaan hengailla. Mikä parasta, sain nukkuu mun omassa ja pehmeessä sängyssä! Täällä oon nukkunut sellasella levitettävällä vuodesohvalla ja thank god ei tarvii nähä sitä enää. Mulla on muutenkin välillä selkä kipuja, joten toi ei kyllä ainakaan hirveesti niitä ehkäissy. Kaikkeen kuitenkin tottuu...

Here I go again!

Lakkiaisjatkot siskojen kesken Dondossa, tuliko ees yllärinä?

Silvola beach!

Reval Sport

First of all, this is simply the best place in Tallinn! Revalissa tuli vietettyä ehkä suurinosa koko mun vapaa-ajasta eikä haittaa yhtään, koska mä nautin joka hetkestä. Monta mahtavaa ryhmäliikuntatuntia, kivoja omia treenejä ja ihan parhaita ohjaajia, mikä siis sen parempaa. Hikeä valutettiin monta litraa ja sitä rasvaakin varmasti paloi ja kohta palataan takasin Suomeen paremmassa kunnossa ja monta kiloa kevyempänä. BOOM, I DID IT !

Oma-aika

Lähdin Tallinnaan sillä asenteella, et nyt mulla on oikeesti aikaa unohtaa kaikki menneisyyden möröt ja keskittyy itteeni. 5 kuukautta lähes koko ajan omassa seurassa on ehkä paras keino niin sanotusti tutustuu itteensä uudestaan ja kelaa mitä tulevaisuudeltaan haluu. Tää teki mulle ainakin tosi hyvää, koska tuntu et olin vähän tuuliajolla viime syksynä ja talvena...

Uusi sisäinen minä löytyi ja nyt tuntuu, et fiilikset on paremmassa kuosissa kun koskaan ennen. Kaikki mikä ei tapa niin vahvistaa, siks en nyt jaksa tuhlata aikaa niiden huonojen kokemuksien päivittelyyn. Perjantaina vihdoin kohti tulevaisuuden uusia haasteita & kokemuksia jalat maassa ja mieli korkealla.

Rannalla tuli käytyä, vaikka en koko kesänä meressä uinutkaan.

Terveelliset elämäntavat kunniaan!

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä...

Jos en koskaan olis lähteny tänne niin oon aika pommin varma, et ei oltais koskaan enää Amandan kans löydetty toisiamme. Myös Amanda eksy tänne harjotteluun kuukaudeks ja vietettiin ihan mahtavaa aikaa yhessä. Huomasin sillon heti, et tää nainen ei oo näiden vuosien kuluessa muuttunu yhtään mihinkään. Amanda on ja varmasti pysyy aina omana ihanana ittenään ja nyt pidetään vaan siitä kiinni, ettei meijän hengailut jää uudestaan paitsioon. Ei ainakaan jos se musta on kiinni!

Kohta on aika haudata tää kokemus ja palata takasin Suomeen. Oon ehdottomasti sitä mieltä, et monen suomalaisen pitäis kokee yhtä pitkä jakso täällä etelänaapurissa. Täällä ne sokeen silmät avautuu, kokeilkaa ihmeessä niin tiedätte mistä puhun.

Nyt en varmaan enää ennen lähtöö tänne kirjota, joten ens kerralla palataan sitkun tää tyttö on Suomessa. Koti täältä tullaan. Aitäh ja nägemist!

One day your life will flash before your eyes. Make sure its worth watching.

Juhlimassa

Viikonloppu sujui oikein mukavissa merkeissä Suomen puolella. Mun laiva Helsinkiin lähti tosi aikasin lauantaiaamuna ja huomasin taas miljoonittain hyviä syitä, et miks matkustaa Lindalinella. 2,5 tuntia ihan täydessä laivassa yksin istuminen oli aika tylsää, mut onneks mulla oli mp3 täynnä bodycombat musiikkia, jota mä huudatin täysillä ja fiilistelin tulevaa iltaa.

Pakkasin 90% kaikista mun kamoista matkalaukkuun ja kiikutin ne jo takasin kotiin. Nõmmeen jäi vaan treenikamat ja pari hassuu vaatekappaletta. Eihän täs nyt enää hirveitä kaipaa, niin vähän päiviä jäljellä. (!!) Sain heti aamusta ihan huiput käsitreenit kun raahasin mun laukkuu kämpiltä dösärille ja matkan jälkeen uudelta dösäriltä vielä terminaaliin. Se meinaan paino ihan sikana.

Let's go!

Skattalla papa oli mua heti vastassa ja ajettiin suoraan kotiin Louhelaan. Kotona juotiin melko monta kuppia kahvia ja valmistauduttiin iltaa varten. Pieta, Pyry ja porukat lähti juhlapaikalle jo vähän aikasemmin ja meijän porukka, including Emmi, Sini, Sonja, Pinja, Miguel ja Mummo lähettiin autolla joskus vähän ennen seiskaa Ravintolalaiva Wäiskiin Hakaniemeen, joka siis toimi juhlapaikkana noille Mamin viiskymppisille. Ennen lähtöö ehdittiin polttaa shishaa, juoda vähän sidukkaa ja laittautuu oikeen kunnolla. Kyllä sitä nyt piti panostaa Maman kunniaks!

Juhlat alko jo sillon seiskalta ja porukkaa valu paikalle pitkin iltaa. Oli tosi kiva nähdä kaikkia perhetuttuja ja naapureita ja ehottomasti esimerkiks mun kummeja. Porukat oli väsänny laajan soittolistan, jota popiteltiin koko ilta. Saatiin myös kuulla livemusaa, kun Carolinen Tomppa ja sit Jouni soitteli siellä mies ja kitara -meiningillä aina sillon tällön.

Lähettiin kotiin joskus kolmen pintaan tilataksilla ja kokonaisuutena nää kemut oli aika ihanat!

That's my mom ;)

Dear bestfriend, I love you!

Kummitäti Niina

o-ouu

Seuraava päivä menikin sit nukkuessa ja siivoillessa. Räjäytin mun kaapit ja koko huoneen uuteen uskoon, et on sit kiva perjantaina tulla lopullisesti takasin. Tai lopullisesti ja lopullisesti, kuka sitä koskaan tietää minne mun tie vielä tästä vie. Tuskin kuitenkaan Tallinnaan, vaikka tää onkin ollu aikamoinen kokemus.

Sunnuntai-iltana paluumatka Tallinnaan ei mennykkään ihan niinkun Strömsössä. Papa heitti mut satamaan vähän ennen yheksää ja siellä kuulin sellasen kivan pikku uutisen, et se laiva oli yli tunnin myöhässä aikataulusta. Alkuperänen lähtöaika olis ollu 21:00, mut todellisuudessa se lähti 22:30. On sillä Lindallakin välillä näköjään ongelmia, vaikka yleensä ylistän kyseisen firman ihan taivaisiin. Ei oo koskaan aiemmin sattunu näitä omalle kohalle...

Myöhästyin siis kirkkaasti mun viimesestä dösästä, mut onneks nää taxit ei tässä maassa nyt ihan hirveitä maksa. Pääsin nukkumaan vasta yhen aikaan viime yönä, joten siitä voi päätellä, et nyt on vähän uninen olo...

See you soon Helsinki!

Vielä siis 5 päivää töitä Tallinnassa, sit on taas yks vaihe elämässä selätetty ja aika palata takasin kotiin astetta fiksumpana ja kokeneempana ja ennen kaikkee onnellisena. Vielä jaksaa.
Kiitokset vielä tästä viikonlopusta kaikille menossa mukana olleille!

TJ7

Tänään on jäljellä tasan 7 aamua paluumuuttoon, joista tosiaan kaks mä vietän vielä Suomen puolella. Tästä johtuen mun olotila on erittäin sekava, koska toisaalta en malttais millään enää tulla sunnuntai-iltana takasin, mut sit taas toisaalta voisin ehkä jopa jäädä viel vähäks aikaa pitempään. Mitä tää oikein on?!

Suomeen paluussa on ne plussat ja miinuksensa, mut eiks vähän joka asiassa tuppaa olemaan noi molemmat puolet. Ensinnäkin mulle tulee ihan järkyttävä ikävä mun duunipaikkaa täällä ja ehottomasti myös Reval Sporttii ja sen ryhmäliikuntoja. Nää on ne kaks asiaa, joista luopuminen tuntuu vähän ikävältä.

Mun päivät "stressi-erkkinä" tosta paluusta on onneks ohi, koska oon saanu järkkäiltyy asiat niin hyvään malliin, et ainakaan mikään ei pelota/jännitä siinä enää. Sain hommattuu salikortin Ladylineen ja pääsen myös samantien jatkaa Hesellä siitä mihin jäin, joka on ihan mahtava juttu! Oon tosiaan raatanu mun matkailualan tutkinnon eteen kolme vuotta, mut silti meen hymyssä suin mun vanhaan duunipaikkaan takasin, vaikka sillä ei ookkaan tekemistä mun koulutuksen kanssa. Se on hyvää asiakaspalvelukokemusta kerryttävää hommaa ja mikä kivointa, meillä on ihan paras porukka. Ihanaa päästä takasin meijän heseperheeseen.

Muuten tänään oli taas aika normipäivä, eli siis duunia & treeniä. Perus arkee, joka on oikeesti ollu nyt viime aikoina tosi jees. Joka aamu oon heränny hymy kasvoilla uuteen päivään ja se jos joku on hieno juttu.

Lunch break

Tänään sain aikaseks alotettuu myös pakkaamisen, koska lauantaina mua odottaa niin aikanen herätys, et huominen ilta menee melko varmasti nukkuessa. Mulla lähtee dösä kohti A-terminaalia klo 06:08, eli kai se on viiden pintaan noustava. Sit vaan raahaamaan isoo matkalaukkua ja treenikassia kotia kohti. Täältä tullaan tavara kerrallaan!

Nyt kuten jo arvata saattaa, niin mä ajattelin mennä nukkumaan. Mulla on ihan mukavat rytmit päällä tällä hetkellä ja haluun pitää niistä kiinni ja jotenkin kummasti se onnistuu helposti, koska aina treenipäivien jälkeen simahdan kun kynttilä tuulessa. On se urheilu rankkaa, mutta ihanaa ja niin hauskaa. Tähän loppuun vielä tollanen ihana kuva, jonka mun rakas ystävä Emmi oli ylläri postannu mun seinälle facebookissa. Oon todellakin onnellinen, et nähään jo lauantaina, sit alkaa se viimenen rutistus ja tää kaksikko on yhessä taas.

 Best friends are people 

you don't need to talk to every single day. You don't need to talk to each other for weeks, but when you do, it's as if you'd never stopped talking.

Nightmare

Tää mun rentouttava vapaapäivä ei mennykkään ihan niinkun eilen illalla haaveilin. Koko päivä oli niin todellinen surkeiden sattumusten sarja ja oikee painajainen. Aamu alko ihan nätisti kauniilla auringon paisteella, mut heti kun astuin ovesta ulos niin kaikki alkoi...

Laitoin normaaliin tapaan tän asunnon hälärit päälle ja heti perään sen jälkeen kun olin lukinnu oven avaimella, niin se hälytysjärjestelmä pamahti päälle. Sain melkein sydärin, koska se sireeni oli niin kova. Onnistuin kuitenkin äkkii avaa ovet uusiks ja kytkee sen pois enkä saanu kovin ilkeitä katseita mun naapureilta. Toivon vaan, ettei hälytyskeskus kerenny noteeraa sitä, koska muuten pahimmassa tapauksessa sieltä tulis ihan kiva lasku perään. Se tästä vielä puuttuiskin...

Pahin homma tässä päivässä oli se, et huomasin mun visa electronin kadonneen. Mulle iski jäätävä paniikki kun en löytäny sitä mun lompakosta. Soitin siinä itkukurkussa sit kotijoukoille ja kyselin vähä apua, koska siinä paniikkitilanteessa mun päässä ei lyöny kello mihinkään suuntaan. Loppujen lopuks jouduin sulkee sen kortin ja hienointa koko jutussa on se, et mulla on kymppi käteistä. Uus kortti postitetaan suomiosotteeseen puolentoista viikon sisällä, eli se ei auta hirveesti. Onneks mun viikonlopun reittimatkat on kuitenkin jo maksettu ja pääsen käymään Suomessa.

Oon onnekas kun tajusin lauantaina nostaa vähän käteistä..kyllä näillä hetken pärjää!

Mun suunnitelmat vikoista torimarjoista jäi vaan haaveeks, enkä myöskään saanut sitä uutta mekkoo sinne mamin synttäreille. Löysin NewYorkerista ihanan mekon 7 eurolla, mut kuitenkin päätin etten tykkää sen vihertävästä väristä, joten jätin sen hyllyyn. Onni onnettomuudessa, koska oisin todennäkösesti maksanu sen käteisellä ja jos en olis siinä vaiheessa huomannu et korttii ei ole, niin 3 eurolla pärjääminen lauantaihin saakka tyhjällä jääkaapilla olis ollukkin jo ihan eri juttu...

Tähän kaiken päälle mun puhelimen näyttösuoja sano ittensä irti, eikä mulla oo nyt just laittaa ees sitä 5 euroo siihen suojukseen. Jotenkin tosi pelottavaa pitää puhelinta laukussa, koska mun tuurilla siellä on salee se yks hiekanmuru ja that's it. Pidetään kuitenkin peukkuja, et mikään ei naarmuta sitä nyt.

My Love

Tän kaiken kortin perässä juoksentelun ja itkun pidättelyn jälkeen tunnin kestonen BodyCombat Revalissa oli aika kova sana. Oli niin siistii päästä purkaa agressioita ilmaan ja hyppii siellä oikeen kunnolla. Tänään oli vielä sopivasti täys pitkä ohjelma, eli capoeiraa ja vikan biisin viimestä osioo ei skipattu. Adrenaalini virtas mun veressä ja hullunkiilto kiilu silmissä. Ihana tunne.

Pari tuntii sitten väsäsin taas hyvän iltapalan, paistoin huomiset eväät valmiiks ja tein oikein kunnon supervenyttelyt. Kyllä se fiilis alkaa tästä pikkuhiljaa paranemaan, vaikka tosin vieläkin harmittaa ja on vähän paha mieli. En ymmärrä miten onnistuin kadottaa sen, ellei sit joku oo vieny sitä...

Hyvä ruoka parempi mieli <3

Nyt jopa mun 5 kuukautta selkävaivoja aiheuttanut erittäin kova vuodesohva alkaa näyttää houkuttelevalta. Huomenna taas duuniin ja oikeesti rukoilen, et seuraavat kolme päivää sujuu ongelmitta. Nyt en niitä ongelmia pahemmin tähän saumaan enää kaipais...ehkä se aurinkokin kohta taas paistaa. :)

"You could walk straight through hell with a smile"

Maanantai?

Tänään ei tunnu yhtään maanantailta, koska mulla on tosiaan huomenna vapaapäivä. 20. elokuuta Virossa juhlitaan näiden toista itsenäisyyspäivää liittyen vuoden 1991 tapahtumiin ja sen takii se on punasena pyhänä kalenterissa taasiseseisvuspäev -tekstillä varustettuna, joka meinaa uudelleenitsenäistymispäivää. Ihan kiva, että saa nukkua yhen aamun pitkään keskellä viikkoo.

Tänään tein niin hyvältä maistuvaa iltapalaa, et mun on ihan pakko hehkuuttaa siitä myös täällä. Menin duunista suoraan Revaliin, juoksin mattoo, tein lihaskuntosarjat ja loppuun vetäsin 50 minuutin spinningit. Tän jälkeen kun tulin kotiin niin päätin, et nyt haluun kokeilla jotain uutta mun lautaselle. Hetken mielijohteesta päädyin paistaa taas heraprotskujauheella maustettua munanvalkuaista, johon länttäsin sekaan banaaninsiivuja. Laitoin päälle vielä parit luumun lohkot ja söin sen greippi vissyn kanssa. Kokonaisuus oli tosi toimiva, kokeilkaa ihmeessä jos yhtään innostaa!

Parasta!

1 munanvalkuainen, 0,5dl mansikkaheraa, puolikas banaani siivuina ja 2 luumua lohkoina.
täydellistä

Huomista oon kaavaillut sen verran, et käyn ainakin hakemassa Keskturgilta marjoja, koska huomenna taitaa olla viimenen päivä, kun sinne kerkeen. Voisin myös pyörähtää jossain kauppakeskuksessa tsekkaamassa jos löytäisin jotain päällepantavaa niille mamin 50v synttäreille lauantaiks. En kuitenkaan ota paineita, koska mulla on Suomessa vaatekaappi täynnä kaikenlaisia rytkyjä. Hätätapauksessa katotaan jos sieltä olis vähän apua. Huomenna on myös combat, jota en haluu missata. Sinne siis ja nyt unta kehiin, ettei huominen mee ihan nukkuessa.

Buenas noches <3