maanantai 20. kesäkuuta 2016

RV 37

Nyt me ollaan virallisesti täysiaikaisia, koska tänään mulla on 37+1 raskausviikkoa kasassa! Toivotaan nyt, et tätä odotusta olis oikeesti enää vaan maksimissaan se kolme viikkoa jäljellä eikä mentäis paljoa ainakaan yliaikaisiksi. Toisaalta yliaikaisuus ei mua sinänsä haittais, mut jotenkin sitä vaan toivois, et tää kaikki odotus olis jo ohi. Nyt tässä viime viikon aikana oon ollut tosi väsynyt ja tunteet on ollu niin pinnassa, et itku on päässyt niin monta kertaa ja ihan ilman syytäkin vielä. Hermot mulla kestää edelleen semi hyvin, vaikka tosiaan välillä ne pikku asiatkin saa raivon partaalle. Onneks mä osaan kuitenkin näistä hormoneista huolimatta hillitä itteni, enkä oo kertaakaan räjähtänyt, vaikka olis ollut mikä tilanne tahansa käynnissä. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu aivan varmasti viimeistään sitkun on nyytti sylissä. <3

Viime perjantaina Robert oli pitkästä aikaa mun mukana neuvolassa, koska tehtiin sillon isyydentunnustus ja täytettiin yhteishuoltajuussopimus. Ensin tehtiin kaikki rutiinitarkastukset ja kuunneltiin pojun sydänäänet, jotka oli kaikki ihan mallillaan. Mun hemoglobiini oli esim noussut takasin 133, eli tää väsymys ei ainakaan siitä sitten johdu. Ennen isyydentunnustusta tajusin unohtaneeni mun henkkarit kotiin ja sen takia meiltä meinas jäädä koko homma tekemättä, mut onneks meidän neukkutädillä ei ollut seuraavaan tuntiin tulossa ketään toista asiakasta, niin saatiin lupa käydä ne kotoota hakemassa. Meinas tässäkin tilanteessa itku päästä, kun tajusin miten tyhmä taas olin kun jätin ne kotiin..

Nyt meidän paperit on kuitenkin laitettu maistraattiin ja käsittelyajan jälkeen ollaan sitten virallisesti molemmat tasavertaisia huoltajia meidän pikkuselle. Tää on meidän tilanteessa ihan täydellinen ratkaisu, koska kyllä mun mielestä Robertin kaltaisella isällä täytyy olla samat oikeudet kun mulla oltiin me tulevaisuudessa yhdessä tai erikseen. Kyllä mä uskon vahvasti, että meitä ei erota mikään, koska ollaan niin täydellisesti sopivia toisillemme. Naimisiin menoa me ollaan tosissaan jo suunniteltu, mut ei siitä vielä sen enempää, koska nyt vauva ja sen tuoma uusi arki on meille tällä hetkellä ajankohtaisempi asia. Niin ihanaa ajatella, että pian meistä tulee pieni perhe!

Saa nähdä lähettääkö maistraatti nää paperit heti takasin kun näkee ton allekirjoituksen. Hope not. :'D "ihan itse kirjoitin" - Robert 22v <3

Isyydentunnustuksen kunniaksi päätin antaa tuolle toiselle puoliskolle isyyspakkauksen, johon olin jo parin viikon ajan keräillyt kaikkea hyödyllistä tulevaa vauva-arkea ajatellen. Sain netistä paljon kivoja ideoita, joiden pohjalta aloin rakentaa Robertille sopivaa pakkausta. Pakkasin mukaan vauvanhoito kamppeiden lisäksi myös tulevalle isille kaikkea pientä kivaa ja pari korttiakin tuli väsättyä. Pakkaus oli selkeesti mieluinen, eli ei mennyt ihan pusikkoon tämä juttu. Mamma is happy!





Nalle Puh -tietenkin! ;-)

Ihan näin täysiaikaisuuden kunniaksi kävin eilen myös ostamassa vikat jutut tota mun sairaalakassia varten. Nyt meidän jääkapista löytyy kassillinen pikkupurtavaa ja juotavaa, et sen voi sitten tarvittaessa vaan napata sieltä mukaan. Ensisynnyttäjillä usein ei tosin synnytys käynnisty niin ryminällä etteikö kauppaan kerkeäis, mut lähinnä jos lähtö tulee aamuyöllä, niin ei oo kyllä nää meidän lähimmät kaupat sillon auki. Sitäpaitsi jos synnytys käynnistyy vesien menolla, niin en kyllä kehtais lähtee lorisemaan tonne alakerran Prismaan. Mä oon nyt valmiimpi kun koskaan, mut kyllä mä vielä jaksan meidän pientä odotella sen verran kun tarve vaatii. Tule kun olet valmis, Pikku-Leo! <3

Yritän aina välillä päivitellä tänne kuulumisia ja pitää teidät mahdollisimman hyvin ajantasalla tilanteesta. Ei enää kauaa, 2 viikkoa ja 6 päivää laskettuun aikaan. Palataan taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti