Mammalomalla

Viime lauantaina oli siis mun rakkaan pienen siskoni valmistujaisjuhlat. Pinjalle saatiin vihdoin kokinlakki päähän ja nyt se voi sitten jatkaa töitään kaikessa rauhassa vastavalmistuneena. Juhlat oli tosi kivat, niin kun aina meidän perheessä on tapana. Mummo oli väsännyt perinteisesti ihan törkeen hyvää täytekakkua ja loput tarjottavat olikin sit Pinjan käsialaa. On ne molemmat vaan niin taitavia tekemään noita leivonnaisia. Mäkin kyselin mummolta vähän vinkkiä täytekakkuun, kun haluaisin nyt tässä vielä ennen beben syntymää järkkää jonkun kahvittelu hetken jossain seurassa ja yrittää tehdä hyvän kakun. Ei taida kuitenkaan näiden naisten tasolle se kakku yltää. ;-) Nähtäväksi jää, että onnistuuko se ollenkaan. Suuriosa tän postauksen kuvista on sitten taas otettu Pietan kameralla / on Pietan ottamia, kuten jo varmasti laadusta voitte päätellä. Aivan ihania kuvia meidän poppoosta!

Viime viikonloppu meni vähän sumussa kun oli niin paljon kaikkea ohjelmaa, et meinas ihan puhti loppua kesken. Hauskaa oli, mutta en kyllä taas vähään aikaan ajatellut noin useessa eri mestassa juoksennella yhden viikonlopun aikana. Selkä nimittäin kiitti ja kuittas sunnuntai iltana ihan niin että melkein itku pääsi, harkkasupistuksista puhumattakaan. :D Onneks sitä ollaan nyt virallisesti jo äitiyslomalla eikä oo enää hoppu minnekään.

Nyt näin mammaloman alun kunniaksi sain vihdoinkin laitettua kaikki paikat siihen kuntoon, et meidän poitsu vois vaikka jo syntyä. Kylppäristä löytyy nyt jo hoitotaso + kaikki muu tarvittava ja vauvannurkka on myös täysin valmis. Mietinnässä mulla on tosin vielä jonkunlainen verho pinnasängyn päälle kissaesteeksi, mut saa nyt nähdä, et hankinko sellaista ollenkaan. Nyt ainakin toistaiseksi pidän tota ovea kiinni, ettei noi uudet ja pestyt lakanat oo heti ihan kissankarvoissa. :D

Lauantaina saatiin muuten myös otettua viralliset kuvat musta, Robertista ja masusta. Pieta sai ihan älyttömän hyvää jälkeä aikaseksi vaikka mua joissakin niissä kuvissa suorastaan ahdisti oma kroppa, kun toi mahan seutu alkaa olemaan jo ihan jäätävän suuri. Muutenkin tuntuu, et naama ja kädet on turvonneet ihan sikana tän raskauden myötä. Koitan nyt kuitenkin pitää pään kasassa ja jättää näistä kroppa asioista murehtimisen pitkän ajan päähän. Nyt ei oo hyvä hetki stressata kuin ei myöskään sitten kun vauva on täällä. Haluun antaa meidän pojalle mahdollisimman paljon itestäni, enkä tuhlata koko vauva aikaa vaan kropasta murehtimiseen. Helppoa se ei tuu olemaan, mut onneks mulla on toi ihana mies tossa tukena ja se jos joku jaksaa tsemppaa mua henkisesti koko ajan. <3

Huomatkaa kissankarvat...:D

<3

Nyt mä lähden kohti neuvolaa ja viimeistä lääkärikäyntiä ennen synnytystä. Jännäksi tää alkaa käymään, kun jäljellä on enää se reilu kuukausi laskettuun aikaan. Heippa vaan!