Kesäkuu ja rv 35

Äsken tossa herätessäni yhtäkkiä tajusin, et apua, tänäänhän starttaa kesäkuu ja laskettuaika alkaa oikeesti olee jo lähellä! Nyt mulla on viikkoja tasan 34+3, eli siis rv 35 hyvässä vauhdissa käynnissä. Fyysisesti mun olotila on aika hyvä, mihinkään ei satu ja näiden helteiden ansiosta ei turvotakkaan yhtään, koska tulee hikoiltua niin paljon ja nesteet liikkuu. Väsymys tietysti vähän painaa ja henkinen puoli alkaa olemaan kovalla koetuksella näin loppua kohden. Tuntuu siltä, kun mikään ei jaksais kiinnostaa ja haluais vaan käpertyä burritoks peiton alle ja olla siellä ainakin viikko. (Y)

Just eilen illalla taas viimeks puhuttiin tästä kaikesta Robertin kanssa ja mulle on niin korvaamattoman tärkeetä, et se on nyt tukena ja turvana ja jaksaa kuunnella mun vuodatuksia. Tän ja viime viikon aikana mulle on jäänyt joku ihmeen tunnebuumi päälle ja oikeesti multa meinaa tirahtaa itku ihan joka paikassa! Välillä jopa suututtaa sellaset pienet asiat, kuten esimerkiks jos Robert puree kynsiä niin se saa mut ihan raivon partaalle. Niinä hetkinä en ees tunnista itteeni ja oon tota raukkelia varotellutkin, et jos mä joku päivä räjähdän jostain niin en tarkota mitään pahaa. Onneks oon tähän asti saanut pidettyä itteni hyvin kasassa. Enemmän mua kuitenkin mietityttää toi itkupuoli, koska kaikki on tällä hetkellä paremmin kun koskaan, mut silti vaan itkettää? On nää raskaushormonit sitten niin ihmeellisiä! Heti sitten kun tää poitsu on täysaikainen, niin otan kaikki vippaskonstit kokeiluun vaikka sanotaankin ettei niistä mitään apua ole. Yliajalle meneminen nimittäin kauhistuttaa jo pelkkänä ajatuksenakin...

Aamupalaa. Tätä voisin syödä kymmenen kiloa päivässä, ei oikein muuta tee mieli...

Kesäkynnet <3

Jotta tästä postauksesta ei tulis niin negatiivisen oloinen niin pakko kyllä tähän väliin todeta, et oon mä oikeesti tosi kiitollinen ja onnellinen tästä kaikesta. Tässä loppumetreillä oon alkanut miettimään sitä, et miten stressaavaa ja pelottavaa aikaa esim ne ekat kolme kuukautta oli. Siihen nähden tää viimeinen kolmannes on kyllä yhtä juhlaa, kun oon jopa fyysisesti hyvässä kunnossa ja jaksan tehdä asioita. Ainoana se henkinen puoli on vaan vähän kovilla, mut ihan eri tavalla kun sillon alkuraskauden aikaan. Kovasti kaikki aina pelottelee tästä vikasta vaiheesta, et se on yhtä tuskaa kun mitään ei pysty eikä jaksa ja varsinkin kun kesävauvan saa, niin hellekelit on pebasta ja turvottaa kun jotain merileijonaa. Näin ei kuitenkaan mun kohdalla oo ollut ainakaan vielä ja jaksan uskoa ettei se nyt tän reilu viiden viikon aikana enää hirveesti muutukkaan. Lauantaina alkaa virallisesti äitiysloma ja sit mä en ota ressiä mistään. Oon vaan.

Meidän kissoista on muuten nyt tässä viimeisen kuukauden aikana kuoritunu kaks niin veikeen ihanaa olentoa että huhhuh. Varsinkin toi Mölli on ihan omaa luokkaansa kun se kalastelee koko ajan huomiota ja viihtyy pitkiäkin aikoja mun masun päällä. Ihan suoraan beben päälle en sitä päästä, mut kun kyljellään on niin kaveri saattaa olla siinä monia kymmeniä minuutteja putkeen ja jopa nukahtaa. Molemmat niistä on myös nätisti pysyneet erossa vauvan tavaroista ja siitä mä oon tosi tyytyväinen. Toivon koko sydämestäni, et nää ihanuudet tulis meijän poitsun kanssa sit toimeen. Luotan kyllä siihen, et kaikki menee ihan hyvin niiden kanssa. Näillä ihanuuksilla tuli nyt toukokuun lopussa ikää vuoden verran lisää, eli ovat nyt 2 vuotiaita karvapalleroita. <3

#tiredaf

#staycool

Nyt sitä pitäis kerää jostain henkisesti voimaa tähän viikonloppuun, joka tulee olemaan täynnä kaikenlaista tekemistä. Perjantaina mulla on aamu yhdestätoista eteenpäin viimeinen työvuoro, joka onkin näköjään kestoltaan 8 tuntia vaikka alunperin mulle lupailtiin neljää. Vähän hirvittää, et miten siitäkin selviää, mut jos ei muuta niin pyhällä hengellä pää kainalossa mennään. Työpäivän jälkeen olis vielä Lauran 25v synttärit Palopuron hostellilla. Toivottavasti saan pidettyä itteni hereillä vielä niiden juhlien ajan. Lauantaina mennäänkin sit jo juhlistamaan meidän Pinjaa, joka valmistuu kokiksi ravintolakoulu Perhosta. Itseasiasssa Pinja valmistui jo, mut juhlat pidetään nyt ns virallisena päivänä. Sunnuntaina vietetään sit taas brunssia/piknikiä Minnan, Annin ja Suvin kanssa ja tällä kertaa otetaan myös miehet mukaan. Maltan tuskin odottaa!

Nyt voisinkin siirtyä tonne kylppärin puolelle ja hyökätä pyykkien kimppuun. Tarkotuksena olis pestä ton vauvannurkan kaikki tekstiilit vielä ennen kun laitan sen vauvalle valmiiksi.

Ihanaa aurinkoista päivää teille kaikille!