perjantai 6. joulukuuta 2013

Dear darlings

Kesällä 2009, eli nelisen vuotta sitten, menin Vantaankosken seurakunnan riparille Kuntokallioon. Valitsin tän leirin ihan yksin, mulla ei siis ollut entuudestaan tuttuja kavereita mukana ollenkaan. Alkutapaamiset meni ihan omissa oloissa, mut heti leirin ekana päivänä majotuin kahen uuden tuttavuuden, Auran ja Sinin, huoneeseen. Meillä synkkas samantien ja koko leirin ajan hengailtiin yhessä muiden tyttöjen kanssa. Muistan vielä, et vikana päivänä mun oma ohjaaja sano, et ainakin Aurasta tulee sulle pitkäaikanen ystävä.




Riparin jälkeen oltiin tiiviisti yhessä. Käytiin leffassa, kahvilla, hengailtin meillä ja meijän keittiössä ja vaikka missä. Koskaan ei nähty päivää, kun oltais oltu ns. "nyt välit poikki" -tilanteessa. Tultiin aina niin hyvin juttuun keskenään, niin koko kolmikkona kun osissakin.

Heti kun oli aika siirtyy amiksiin ja lukioihin, niin saatiin Sinin kans kuulla jotain, josta ei sit oltukkaan niin innoissaan. Aura oli päättäny lähtee opiskelee Ypäjälle ja tää uutinen riipas syvältä ja kovaa. Auran lähdön jälkeen nähtiin enää vaan viikonloppusin, jos ees aina sillonkaan. Välillä oli kausia, kun mä olin pidempään ulkomailla tai Aura esimerkiks pari kuukautta Italiassa. Mikään ei silti muuttunut, koska joka kerta kun päästiin hengailee yhessä, niin kaikki oli kun aina ennenkin.
































Myöhemmin meijän soulsistersien joukko kasvoi yhdellä ja näin Sex and the city girls syntyi. Meijän kolmikosta muuttui hetkessä nelikkö, koska Katja tuli mukaan kuvioihin. Sini oli tuntenu Katjan jo piiiiiiitkääään ennen meitä, mut jotenkin vaan Katja sitten löys tiensä meijän kaikenkarvaseen joukkoon.

Tällä porukalla ollaan vietetty todellista laatuaikaa ihan parhaita tyttöjen iltoja unohtamatta. Nää tyttöjen illat on kuitenkin sellasia, joiden yksityiskohtaset tapahtumat jää vaan meijän keskuuteen. Tottakai kuvia niistä on jaettu ja nytkin ajattelin pari tähän laittaa, mutta pääpointit pysyy ikuisesti salassa. ;)


















Syy tälle postaukselle oli ensinnäkin se, et nää tytöt on parhaita ja eilen oli vihdoinkin sen kauan odotetun tapahtuman aika. Meijän rakas, paras & ihanin Aura muutti vihdoin takasin Vantaalle. Nyt inttileskien elämään kuuluvat viikonloppu meetingit on historiaa ja voidaan nähdä vaikka joka päivä jos siltä tuntuu. Niin uskomaton fiilis! Pakko vielä loppuun todeta, että kyllä tosi ystävät tunnistaa. Näistä naisista en luovu ja pidän kiinni kynsin ja hampain!

LOVE YOU BABIES <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti