Juhlia

Nyt viikonloppuna juhlittiin meijän pikkuprinssin Pyryn rippijuhlia. Sillon kun ite sain naimaluvan, niin tuntu et tähän hetkeen on vielä ikuisuus aikaa. Näin se aika vaan lentää ja meijän pikkuveikka ei ookkaan enää niin pieni...Pyryn juhlissa ei ollu hirveesti vieraita, mut onneks tällä meidän sekalaisella seurakunnalla saadaan jo heittämällä talo täyteen. Meidän lisäks paikalla pistäyty myös mummo ja sit Pyryn kummitäti Anne. Juhlat meni oikein mukavasti ja jopa sääkin oli meijän puolella, ihana kesäpäivä!

Heinäkuu etenee tosi kovaa vauhtia ja tuntuu, et nää päivät muutenkin vaan hupenee ja hupenee eikä saa oikein mitään aikaan. Pyhitin viime viikon oikeestaan pelkästään itelleni, kävin purkaa fiiliksiä salilla oikein kunnolla ja muutenkin tuli mietittyy kaikkee tulevaisuuteen liittyvää töiden ohella. Kunnon buddhailu viikko siis takana, mut se teki oikeesti hyvää. Nyt oon taas vähän viisaampi, seison turvallisesti omilla jaloillani ja hymy on palannu mun kasvoille. Parin stressaavan ja erittäin oudon viikon jälkeen tajusin, et on tää elämä aika ihanaa. Ihana tunne!

"You never know how strong you are until being strong is the only choice you have."