Tykkään ihan sikana tosta kämpästä, koska se on mun silmään vähän erikoisempi ja sopii tosi hyvin tällaselle yksin asustelevalle parikymppiselle tytölle. Mulla on lähellä kaikki tarvittavat palvelut ja juna-asemalle matkaa sellaset 100 metriä. Se talo on ihan Martsarin uuden ostarin vieressä, jossa on parikin ruokakauppaa, kampaamo, kahvila, Café Picnic, Jyvänen, pankki jne. Salille mulla tulee matkaa sellaset pari kilsaa, mut eipä tuo haittaa. Myrtsissä tulee muutenkin käytyy semi useesti.
 |
| Eka satsi lähtökuopissa... |
Tänään en saanu vietyy vielä yhtään huonekalua, mut huomenna käydään pakulla hakemassa mulle sohva Varistosta ja mahollisesti ruokailuryhmä Olarista. Seurailin parin päivän ajan tori.fi -nettisivuja ja löysin sieltä oikeesti vaikka mitä kivaa. Otin yhteyttä moniin myyjiin, mut nää sit kyl vei ylivoimasesti voiton. Mulle tulee vaalee mokkakangas sohva ja tummaa puuta oleva ruokailuryhmä neljällä tuolilla varustettuna. Muutenkin toi mun kämpän värimaailma tulee olemaan niin mua ja mun näkönen, koska pääväärit siellä on valkonen, erisävyset ruskeet ja pakko saada myös jotain pinkkiä tai vaaleenpunasta. Tää sisustuskuume nousee vaan, mut onneks kohta pääsee Ikeaan.
 |
| Keittiö |
 |
| Vaatekomero |
 |
| Pyrde ja partsi |
Monille on heränny kysymys, et mitkä ihmeen portaat tuolla oikeen on. Ne on siellä sitä varten, koska tossa päällä on parvi. Sinne mahtuu kans pieni yöpöytä, jonka ajattelin mahollisimman nopeesti hommata. Toi parvi oli oikeesti se asia, joka kiinnitti mun huomion heti kun näin ilmotuksen tosta asunnosta oikotien nettisivuilla. Mun mielestä se on aivan ihana. Lauantai aamuna herään sieltä tyytyväisenä ja alotan virallisesti uuden sivun mun elämässä.
Tällä hetkellä mun fiilikset on aivan mahtavat ja tätä onnellisuuden tunnetta komppas vielä se, et sain tänään lisää ilosia uutisia. Pidettiin pientä palaveria duunissa ja näillä näkymin mun sopimusta voitais jatkaa ainakin toukokuuhun ja ehkä jopa syyskuuhun, vaikka alunperin puhe oli vaan tammikuun puolesta välistä. Asioiden on tapana järjestyy ja en oo pitkään aikaan ollu näin tyytyväinen mun elämään. Oon vahvasti sitä mieltä, että kun aina asiat ei mee kun Strömsössä, niin seuraavaks on luvassa jotain parempaa. Aina ei voi onnistua, mut sit taas välillä kaikki menee ihan putkeen. Niin se vaan menee. Nautitaan siis elämän pienistä ja isoista iloista täysillä ja otetaan ne ei-niin-kivat asiat kokemuksena ja opitaan niistä.
Siinä vaiheessa kun nää duunijutut selvii aivan varmasti mustana valkosella, niin voi hyvinkin olla, et mä alotan japanin kielen opiskelun. Siitä olis älyttömästi hyötyä tossa työssä ja kyseisen maan kulttuuri myös kiinnostaa tosi paljon. Kirsikkana kakun päällä tiedän vielä sen, et työväenopistolla on kuulemma ihan mahtava japanin maikka. Saa nähä, et mitä tää lähitulevaisuus tuo tullessaan. :P
...ja huomenna jatkuu armoton tavaroiden roudaaminen. Wish me luck...mut työ tekijäänsä kiittää sitten perjantai-iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti