Nyt tän perus "ajan nopeen kulumisen" päivittelyn jälkeen takasin tähän hetkeen. Mun koeviikko alkaa pikkuhiljaa olla ohi ja hymy pikkusen jo pilkistää mun kasvoilla. Tää viikko oli niin hermoja raastava ja täynnä kaikkee opiskeluun liittyvää, joten ihan kiva, et huomen on jo perjantai. Huomenna meijän olis tarkotus lähtee tsekkaa legendaarinen perjantain Dondo, koska Aura ja Caro ei oo viel koskaan siellä käyny. En sanois, et Dondo olis mitenkää hulppee mesta, mut siel on oikeestaan aina hauskaa ja paljon tuttuja, eli mikäs siis sen parempaa.
Ootin tätä viikkoo jo pitkään, vaikka se nyt olikin ihan turhaa. Tällä viikolla mun piti saada tietää, et pääsenkö ens keväänä työharjotteluun Firenzeen vai en. Tää viivästyminen oli kuitenkin mun oma moka, koska mun hakemuksesta puuttu pari kohtaa, joita tarvitaan ennen päätöksen tekoa. Toivon kuitenkin, et ennen syysloman alkuu kaikki olis jo selvää. Täs meinaan pikkuhiljaa alkaa tulla hulluksi, kun ei tiiä yhtään, et mitä odottaa. Toivon ja haluun tätä niin paljon, et sitä on tosi vaikee ees sanoiks pukea.
Alkuviikon panostukset kirjastolla... |
Tää lokakuu tuntuu aika erikoiselta tänä vuonna. Mun sisko Viivi ja sen poikakaveri Joonas, sai vihdoin niille kämpän tosta meijän läheltä. Nyt näinä päivinä ne parhaillaan roudailee kamojaan sinne uuteen kotiin ja näin ollen myös täällä meijän kämpillä tapahtuu muutoksia. Suurin niistä on ehottomasti se, et mä muutan varmaan ensimmäistä kertaa mun elämässä omaan huoneeseen. Tää tuntuu jotenkin niin oudolta, et voi nukkumaan mennessään oikeesti laittaa oven kiinni perässään. Oon tosi tyytyväinen tähän ratkasuun, mut pakko kuitenkin myöntää, et haluisin niin kovin jo muuttaa ihan omaan kämppään. Oma on aina oma, joten maltan tuskin oottaa, et saan koulut käytyä ja kerättyy rahaa. Sit tääkin tyttö muuttaa omilleen!!
Kuka mulle nyt jää juttuseuraks iltasin, kun Viivin muuttaa pois??? |
Onnee vielä Viiville ja Joonakselle ekan yhteisen kämpän johdosta. Mä voisin nyt suunnata nukkumaan, huomenna vielä yks koe ja esitelmä siihen päälle, sit voi vähän hengähtää, vihdoinkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti