Juhlia

Eilen nostettiin juhlamalja Emmin isälle, joka täytti 50 vuotta. Juotiin kakkukahvit ja hengailtiin hetki, jonka jälkeen mun piti suunnistaa töihin. Loppuviikko jäi nukkumisen osalta taas kerran vähän vajaaks, mutta onneks mä oon sen verran pieniuninen ihminen, et ei oikeestaan tunnu missään. Leyla totes vielä perjantaina sellasen elämänviisauden, et haudassa sit levätään. Nyt kun ollaan kerta nuoria, niin kannattaa mennä vielä kun voi, ettei sit vanhempana ärsytä.

Emmi nättina (niinkun aina!)

 

amore mio

Tänään viimestä lomapäivää viedään, huomenna olis taas aika mennä koulunpenkille vajaan kahen viikon tauon jälkeen. Itseasiassa tääkään päivä ei oo mulle vapaa, koska tunnin sisään pitäs lähtee vääntää duunia. Oikeesti olis pitäny jo, mut sain soiton, että voin alottaa vasta tunnin päästä. Vielä siis voi tunnin verran vaan olla.

Ens viikkoa ootan paljon, koska luulisin, et sillon viimein saan kuulla mun kohtalon liittyen mun kevään työharjotteluun. Nyt matkaan on tullu muutamia muitakin mielenkiintosia vaihtoehtoja Firenzelle, mut katotaan miten käy. Huomenna onneks pääsee vähän risteilee hyvässä seurassa, ettei odottavan aika käy liian pitkäksi.

Hyvää vikaa lomapäivää kaikille, joilla sellanen on! ;)