Thoughts

Viime päivät on saanu mut ymmärtämään erilaisia asioita ja katsomaan niitä niin sanotusti uusin silmin. Aina kun on yksin, niin tulee mietittyy millon mitäkin suurta maan ja taivaan väliltä. Joskus sillon tällöin iskee sellanen tunne, et tekis mieli vaan purkaa sydäntään ja kertoo koko maailmalle omista fiiliksistään, mut joku tulee usein aina kynnyksenä vastaan. Omien asioidensa liiallinen julki tuominen voi kuulostaa jonkun korvassa huomion kipeydeltä, eikä aina oo kannattavaa, vaikka se mitä muut ajattelee toisista ihmisistä onkin aika merkityksetöntä, koska ainahan ei voi kaikkia miellyttää. Onneks kuitenkin varmasti jokaisella meistä on kavereita ja ystäviä, jotka kuuntelee tarvittaessa ja seisoo vierellä ikuisesti tilanteesta riippumatta hyväksyen meidät sellasina kun ollaan.

Ystävät on mulle henkilökohtasesti sellanen virtalähde, jota ilman aamulla sängystä herääminen ei tulis kuuloonkaan. Aidot ystävät on helppo tunnistaa ja niistä kannattaa pitää kiinni. Oon huomannu, että aina kun itelläni on sellanen fiilis, et kaikki ei oo niin hyvin kun vois olla, niin joku kaveri on tullu nostamaan mut ylös kuopasta ja saanu hymyn mun kasvoille. Tää on asia, jota arvostan ja josta oon kiitollisempi kun koskaan.

Joskus kuitenkin elämässä tulee vedettyä väärästä narusta ja tuhlattua aikaa ihmisiin tai asioihin, jotka ei oikeesti edes ansaitsis mitään huomionarvoa. Muiden ihmisten alas lyöminen ja tunteilla leikkiminen on rumaa, eikä sellanen sais ees nähdä päivänvaloa. Kuten sanottu, aina niiden välinpitämättömien ihmisten joukosta löytyy sellasia helmiä, jotka ei koskaan tekis kaksnaamasesti edes ihmiselle, joka ei ansaitsis niiden arvostusta. Nää helmet on just niitä ihmisiä, jotka auttaa meitä kaikkia jaksamaan joka päivä, jakaa toivoa ja antaa tukea. Ne on niitä, joita kutsutaan tosiystäviksi.

 

 

you raise me up