Don't wake me up

Mulla on vielä kolme päivää lomaa jäljellä ja huomenna ois aika sit vihdoin lähtee merelle tyttöjen kans. Meijän laiva lähtee satamasta puol seittemän aikaa ja saapuu sit joskus seuraavana iltana. Matkaan ilmeni pari haittatekijää ja fiiliksenlaskijaa, mut eiköhän me päästä niistä porukalla ja vietetä ihan mahtava risteily yhessä. Viime yönä koitin latailla vähän pattereita siinä toivossa, et jaksaa sit valvoo siel laivalla. Aika toivotonta tää mun nukkuminen on kuitenki viime päivinä ollu, en vaan pysty nukkuu pitkään. Herään aina ennen kymmentä, menin sit nukkuu yheksältä tai puol kolme. Tänä aamuna taas vähän sellanen "Don't wake me up" -fiilis, mut eiköhän tää tästä. Toinen kuppi kahvia kierroksessa.

Chris Brown - Don't wake me up

Eilinen päivä meni vähän himassa lahnaillessa, mut onneks mun ei tarvinu olla yksin, koska Sini tuli perjantaina takasin Turkista. Sillä oli ollu kuulema ihan mahtava reissu ja lämpöö ja aurinkoo oli riittäny, se näky rusketuksensa Sinin iholla. Aluks käytiin Martsarin uuden ostarin Café Picnicissä aamupalalla, jonka jälkee sit hengattiin meijän keittiössä monta tuntii. Juoruttiin ja katottiin videoita youtubesta, eli ihan perussettii.

Patonkii ja Lattee!



my baby girl

Sini lähti joskus viiden pintaan himaan moikkaa sen sisaruksia ja perhettä, koska se ei ollu nähny niitä moneen päivään sen Turkin matkan takii. Mä suuntasin Myyrmäkeen näkee Nadinee, Hennaa ja Leylaa, jotka lähti vähän myöhemmin Stadiin leffaan. Ite ajattelin, et oon nukkunu viime aikoina niin huonosti, et nukahtaisin varmaa sinne teatteriin jos lähtisin mukaan. Skippasin siis tällä kertaa.

Loppuillasta oltiin sovittu mun siskon Pietan kaa, et mennään mun duunipaikalle moikkaa Juusoa, koska se oli eilen iltavuorossa. Juuso alotti työt meillä vähän aikaa sitten, ei olla ainakaan vielä oltu samassa vuorossa, mut kohta aivan varmasti ollaan kun syksyn ruuhkaviikonloput alkaa.

Käytiin syömässä Hesburgerin Jokirapu-salaatit. Se on nyt tän hetken kampanjatuote, joka maksaa 7 euroo. Hinta ei oo kallis ja salaatti oli oikeesti hyvää, Pietakin tuntu tykkäävän. Työporukan kesken tää salaatti tunnetaan myös nimellä PS. Tää nimi lähti joskus hiljaisena sunnuntaipäivänä aamuvuorossa, kun tehtiin niitä ekaa kertaa. Suomennoksen jätän kertomatta, jääköön se arvattavaksi. ;)

 Oli hauskaa lähtee käymään siel Pietan seurana, koska sen jälkeen kun Pieta muutti omilleen, niin ollaan nähty melko harvoin. Välillä me käydään esimerkiks Dondossa tai Lunassa yhessä, mut muuten hengaillaan aika vähän. En ikinä osais kuvitella, et millasta olis olla ainoo lapsi. Meitä on 5, joka on ihan huippu juttu!

PS I love you!

...Nyt voisin jatkaa aamua hesarilla ja kolmannella kupilla kahvia, sitä tarviin just nyt!