Vohveleita

Keskiviikkona tuli taas käytyä pitkästä aikaa Helsingissä ja oi että sitä ihanaa kevään tuulahdusta mikä siellä pyöri ilmassa. Aurinko paistoi ja oikeestaan missään ei näkynyt enää lunta, sitä onnen määrää! Pienestä sitä ihminen osaa iloita. :)

Tällä kertaa reissun tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa Ravintolakoulu Perhon Pop up foodtruck, josta viimesen vuoden opiskelijat myi erilaisia suolaisia ja makeita vohveleita. Tää juttu oli siis osana pikkusiskoni Pinjan lopputyötä. Pinjalla olis nyt keväällä valmistujaiset edessä ja koulu siltä tais loppua just tähän tapahtumaan. Hyvä Pinja! Se itseasiassa kysäs mua tänään mukaan Gastro -messuille messukeskukseen, mut tän hetkisen olotilan takia oli pakko jättää välistä. Jäätävä väsymys ja selän kolotus on nyt vaivannut mua tässä pari päivää, joten ihan hyvä ottaa tää päivä nyt sit ihan relana. Eilen reippailtu lenkki teki selälle hyvää, mutta väsymystä se boostas sit ihan hulluna. Eiköhän tää oo taas vaan yksi vaihe, joka menee pian ohi. Toivotaan näin. :)

Nyt takasin kuitenkin itse asiaan, eli vohveleihin. Tapahtuma alkoi joskus seittemän pintaan illalla ja oltiin heti ensimmäisinä asiakkaina jonossa tietenkin. Ite päädyin maistamaan kahta eri makeeta vohvelia, jotka oli Pinjan suunnittelema Vadelma-mokka ja sitten siihen kaveriksi Tripla-suklaa. Molemmat oli älyttömän hyviä, mut kyllä se Pinjan erikoinen silti vei. Tää koko juttu oli mun mielestä mahtava idea ja kivaa vaihtelua siihen steissin perus snägäri tarjontaan. Siinä vieressä oli yks nakkikiska ja ihan sääliksi kävi, kun kaikki tuntu kiertävän sen kaukaa ja tulevan mieluummin Perhon luukulle. Onneks sää salli meitä vielä illalla, joten ei ollut yhtään paha istuu hetki ulkosalla näitä herkkuja mussuttaen. Tarjolla oli myös jääteetä, joka oli ihan huippu hyvää!

Oon kyllä niin ylpee isosisko, koska Pinjasta on oikeesti tullut ihan älyttömän hyvä kokki. Se on tosin jo pitkään ollu kiinnostunut ruoan laitosta, mut nyt ton koulun myötä siitä on kuoriutunu kunnon master chef. Toivottavasti se löytäis nyt ittelleen töitä ja pääsis rakentaa omaa uraa tolla alalla. Se on kyllä niin luotu siihen ja eiköhän se työpaikkakin sieltä kohta loksahda, kun on asenne noin hyvin kohdillaan. Kesäkuussa olis sit valmistujaisjuhlien aika ja saa nähdä, et mitähän herkkuja toi sinne sitten kokkailee. Innolla odottaen tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. ;) Pinja on paras!

Onnellisuus

"Happiness will never come to those who don't appreciate what they already have."

Näin aurinkoisen tiistai aamun kunniaksi netin ihmeellistä maailmaa selaillessani törmäsin ylläolevaan quoteen, joka sai mut miettimään asioita ja kaikkea sitä, et mitä viime vuosien aikana on tullut tässä päässä käytyä läpi. Hyvin harvoin sitä oikeesti pysähtyy miettimään, et miten hyvin asiat on vaan tosi usein keskittyy niihin asioihin, mitkä vois olla elämässä paremmin. Voisin jopa väittää, et varmaan jokainen meistä edes joskus "syyllistyy" tähän. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.

Omalta osaltani oon ehkä eniten keskittynyt niihin puuttuviin asioihin sillon kun olin vähän yli 20-vuotias. Silloin mulla oli mieluinen työpaikka, mulla oli (ja on edelleen) ihania ystäviä, asuin omassa ihanassa sinkkuboksissani lähellä mun perhettä ja siihen mennessä olin saanut monta hyvää mahdollisuutta käydä ulkomailla töissä ja toteuttaa mun sen aikaisia unelmiani. Jostain syystä kuitenkin kaiken tän keskellä mulla aina vaan pyöri kauhukuvat omasta ulkokuorestani, johon tuli keskityttyä aivan liikaa ja samalla jätettyä kaikki muu taka-alalle. Treenasin salilla kun hullu ja olin oikeesti aika timmissä kunnossa, mut silti näin peilissä pyöreän ja tosi pahasti hukassa olevan onnettoman tytön, joka ei vaan osannut nauttia kaikesta siitä mitä mulla jo sillon oli. Näin jälkikäteen mua suorastaan naurattaa lukea mun joitakin edellisiä blogitekstejä, jossa hehkutan treenaamisen iloa ja kuinka ihanaa se on. Ei se oikeesti niin ihanaa ollut. Se oli aika pitkälti kierre ja riippuvuus, josta en saanut normaalia ja tervettä elämän tapaa niin kun kovasti väitin. Pakkopullaa se mulle oli. Pakko treenata hulluna, ettei vaan ykskään lisäkilo pääse lanteita levittämään.

Niin monet illanvietot ja kahvitreffit ystävien kanssa tuli jätettyä välistä, koska oli vaan pakko päästä salille. Töistä suoraan salille ja sit nukkumaan, eikai siinä hirveesti muuta sit kerennyt tekemään. Koko 2014 kevät meni tällä kaavalla enkä hirveesti siitä ajasta muuta muistakkaan. Maanantaiset cycling + bodycombat + pt-treenit ja seuraavan aamun jäätävät jalkakivut pyörii ehkä päällimmäisenä mielessä. Miten ihminen onkin voinut olla niin sokea ja ajatella vaan itseään? Kyllä itsestä on hyvä huolta pitää, mutta siinä vaiheessa kun aika sosiaaliselle elämälle on olematonta, niin olis hyvä  opetella löytämään se kultainen keskitie. Valitettavasti mä en siihen silloin kyennyt.

20v synttäripäivä ja salilla tietenkin! Muistan niin selvästi, kun tätätkin
kuvaa piti ottaa niin monesta eri kuvakulmasta kunnes alko silmää miellyttämään.
Tona päivänä kävin kyllä juhlimassa, mutta sitä morkkiksen määrää seuraavana
aamuna ja koko päivänä. Ei luoja!

Oon kyllä niin kiitollinen mun ystäville siitä, että ne on jaksanut kattoa mua ton koko vaiheen yli. Oikeestaan vasta nyt raskausaika ja kaikki nää muutokset kropassa on alkanu muuttamaan mun ajattelutapoja ja aidosti keskittymään niihin asioihin, joita mulla on ja jotka tekee mut onnelliseksi tässä elämässä. Välillä on toki niitä mielialan vaihteluja tässä hormonimyrskyssä ja tunnen näyttäväni ihmisen sijasta ryhävalaalta, mut jotenkin sitä osaa silti pitää mielen aurinkoisena ja ajatella, että tää on nyt tällanen vaihe elämässä, josta seuraa myöhemmin muutaman kuukauden päästä jotain aivan ihanaa. Nykyään sitä osaa olla aidosti kiitollinen ja onnellinen niistä iloisista asioista, eikä tuu ainoastaan keskityttyä oman kropan miinuksiin ja niistä eroon pääsemiseen.

Rv 22+ ja jaksaa hymyillä! :) Tänään jo 23+2

Nyt kun asustelen täällä vähän pidemmällä ja vietän oikeesti melko paljon aikaa itekseni, niin tulee mietittyä paljon kaikenlaista tällasta syvällistä asiaa. Tää tekee oikeesti ihan hyvää ja tuntuu tosi hyvältä, kun nää ajatukset saa purattua johonkin, esimerkiks just tänne blogin puolelle. Suosittelen kokeilemaan!

Muistetaan kaikki nyt keskittyä niihin onnellisiin asioihin elämässä ja olla myös kiitollisia niistä asioista. Tää on ainakin auttanut mua löytämään positiivisemman elämän asenteen, jonka avulla jaksaa porskuttaa eteenpäin. Jaksamisia kaikille tähän viikkoon! Nauttikaa ja yritetään olla positiivisia ja tukea toinen toisiamme. <3

Viime päivät

Edelliseen viikkoon ja kuluneisiin päiviin on mun osalta sisältynyt pääsääntösesti töitä (taas vaihteeks), mut kuitenkin myös kivempaa tekemistä kuten matkustelua ympäri uuttamaata ja kanta-hämettä. Yhtenä päivänä viime viikolla kävin kääntymässä mun porukoilla ja myöhemmin loppuviikosta matkustin Hyvinkäältä Riihimäelle ja sieltä sitten Pekolan Liikenteen kyydissä Forssaan moikkaamaan mun ihanaa ystävää Nooraa. Edellinen kerta Forssassa tais olla noin 5 vuotta sitten, joten siks oli niin ihanaa päästä käymään siellä. Mulle sattu sopivasti lauantaivapaa ja sain 5 euron tarjouslipun Pekolalta, joten miksipä ei. Oltiin Nooran kanssa ihan älyttömän paljon tekemisissä sillon amisaikoina kun Noora asu vielä Helsingissä. Nyt myöhemmin ollaan kuitenkin pidetty yhteyttä säännöllisesti, mut harvemmin sitä tulee silti oikeesti nähtyä. Koitetaan nyt joka tapauksessa pitää tätä yllä ettei liikaikävä ala taas painamaan päälle. Noora on ihan mahtava!

Tällä kertaa meidän Forssa-päivään sisältyi pikkunen kirppari kierros ja löysin paljon söpöjä vaatteita mun rakkaalle poitsulle. Kirppareilla penkomisen jälkeen käytiin syömässä ja pääsin myös tsekkaamaan Nooran & Jannen kämpän ja niiden karvaiset kaverit. Siinä taloudessa asustaa tällä hetkellä kaks kania ja sitten yks koira. Jos en olis saanut niistä pupuista niin vahvaa allergista reaktioo, niin varmasti olisin halunnut sellasen myös itelleni. Oli meinaan sen verran hellyttäviä tapauksia nämä Galle ja Belle. Meillä on kyllä jo ihan tarpeeks meidän omissa prinsessoissa, joten ei me lisää eläimiä tänne meille tarvita. ;-)

Tässä nyt muutamia kuvia viime päiviltä mun puhelimesta. Kerettiin nyt alkuviikosta juhlistaa myös mun ja Robertin 1,5v yhteiseloa ja käytiin Pancho Villassa purilaisilla. Hyvää ruokaa ja vielä parempaa seuraa, mikäs sen ihanampaa. <3

Louhelaan mars!

ladies looking hot

Riksun matkakeskus. Ehkä kuollein asema mitä oon koskaan nähnyt. :D

Riihimäki - Forssa

Pizza Pirssi ja Noora

Mun sydän suli

#foodporn

<3

Sellasta tällä kertaa. Tänään mulla olis taas vapaapäivä ja imuroinnin lisäksi ajattelin mennä nauttimaan kupillisen kahvia laatuseurassa, eli Lauran kanssa. Töihinkin mua jo kysyttiin, mut oli pakko kieltäytyä, kun tää mun parasystävä oikeen käden ranne on taas kerran niin tuskallisen kipeä ettei tolla kädellä tee mieli tehdä mitään. Onneks osaan nykyään kuunnella itteeni ja tiedän, et millon liikaduuni on liikaa. Ennen menin vaan pää kolmantena jalkana tekemään kaikki mulle tarjotut tunnit, mut nyt osaan jo ajatella myös omaa jaksamistani. Se on tärkeetä just nyt. :)

Rauhallista ja rentoa loppuviikkoa kaikille!