Joulu 2015

Meidän joulu eteni tänä vuonna varsin normaaleissa merkeissä ja myöskin tosi rauhallisesti. Aamulla heräiltiin kotosalla aika aikasin ja siinä samassa mä tartuin puurokauhaan ja aloin keittelemään meille riisipuuroo aamiaiseks. Rehellisesti sanottuna en oo koskaan ikinä aiemmin tehny ite riisipuuroo, koska oon mestari polttamaan maidot kattilanpohjaan. :D Yleensä oon turvautunu kaupan valmispuuroihin, mut tänä vuonna oli sen verran joulufiilis, et halusin koittaa ite. Vaikka ite sanonkin, niin siitä puurosta tuli aika hyvää! En polttanut sitä pohjaan vaikka käytin ihan normaalii maitoa enkä sitä uutta kiehu-maitoo. HYVÄ MINÄ! Pienestä sitä osaa välillä olla ilonen. Hahaha.

Aamupuurolla availtiin myös ekoja lahjoja, koska Robert oli malttamattomana tyrkyttämässä mulle paketteja jo 23-24 välisenä yönä. Halusin kuitenkin pitää perinteistä kiinni ja pyysin odottamaan ees aamuun asti. Mulla on ollu vähän henkisesti jaksamista tässä syksyssä, joten se ihanuus olis halunnu piristää mua jo heti vuorokauden vaihtuessa. Aamulla sit selvis, et jäbä oli taas vähän panostanut ja sai mut ihan sanattomaks. Ihanaihanaihana!

Aina yhtä aurinkoinen Mölli.

muru <3

Michael Kors <3__<3 

Nää mun oli pakko liittää Robertin joululahjaan, koska aina jos meijän vessan lattia on märkä
ja sen pitää sinne päästä, niin se tunkee mun ballerinat jalkaan. Mun pikkukengät näyttää
tosi hyvältä sen jälkeen ku niihin on tunkeutunu 44 kokonen jalka. Hahaha. :'D

Aamuhengailun jälkeen mentiin muutamaks tunniksi Robertin porukoille joulun viettoon. Myöhemmin joskus viiden pintaan otettiin suunnaks Louhela, jossa sit vietettiin loppuilta. Matkalla piipahdettiin Hämeenkylän hautausmaalla viemässä mun ukeille ja mummolle kynttilät. Aina kun siellä käy, niin kyllä siinä herkistyy ei mahda mitään. Niin rakkaista ihmisistä kuitenkin kyse. Toivottavasti myös heillä oli ihana joulu siellä jossain. <3

Tää oli varmaan eka sellanen joulu, kun ei oltu koko perhe kasassa. Tänä vuonna Viivi ja Joonas meni vuorostaan Perttulaan Nassen vanhemmille, eikä siks siis ollu iltaa Louskissa. Muuten kaikki oli paikalla ja vietettiin ihana joulu yhessä. Porukat + Pinja & Pieta oli taas loihtinu pöydän täyteen kaikkia herkkuja, vaikka valitettavasti multa jäi suuriosa niistä syömättä. Kaikki ne kalat ja mädit tuijotti mua sieltä lautaselta, mut ei voi mitään, oli hyvä syy kieltäytyä. Kinkulla, laatikoilla ja karjalanpiirakoilla mentiin tämä joulu. ;-)

AATU <3

<3<3

<3

Sellainen joulu meillä, toivottavasti muilla oli myös kivat pyhät! Tähän loppuun voisin nyt avata vähän sitä, et mitä tarkotin alussa henkisesti hieman vaikeella syksyllä. Tietääkö joku sen tunteen, kun joutuu odottamaan jotain todella tärkeetä ja ratkaisevaa tietoa tosi pitkään? Se ei oo yhtään kivaa, kun ei oikein tiedä, et miten päin olis kun aika tuntuu jumittavan vaan paikoillaan. Tuttu tunne? 

Mulla tai siis oikeestaan meillä molemmilla oli nyt vähän sellanen tilanne tän syksyn aikana. Saatiin onnellisia uutisia marraskuun alussa, mutta mä en oikein osannu iloita, koska pelkäsin kokoajan, et mitä jos jotain sattuu ja kaikki tää ihana viedään multa pois. Oon luonteeltani pikkusen sellanen stressipirkko ja tähän olis kyl nyt viimeistään hyvä saada loppu, koska kaikki on oikeesti paremmin kun hyvin. Asiaa sen enempää jauhamatta, saatiin eilen vihdoin varmistus siihen, että mun masussa tosiaan kasvaa pieni uuden elämän alku. Tällä hetkellä oon yhtä hymyä kokoajan ja niin onnellinen, et sitä on vaikea sanoin kuvailla. On tää elämä niin ihanaa ja yllätyksiä täynnä. Oi että! <3

Meidän pieni pallero <3 

Siihen pieneen sydänääneen, jonka ekaa kertaa pääsee ultrassa kuulemaan, ei voi olla rakastumatta. Nyt vaan edetään rauhallisesti, pidetään toisistamme huolta ja toivotaan kaiken menevän hyvin alusta loppuun asti. Heinäkuussa meille sitten saapuu pieni tyttö tai poika tuomaan lisää iloa meidän maailmaan. 

Happiness is on the way! <3