Moikka ja ihanaa perjantai aamupäivää kaikille! Pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen tää tyttö on päättänyt taas palata blogin ääreen. Monta kuukautta taas vierähtänyt ilman yhtään postausta ja olin jo lähellä jättää koko blogin oman onnensa nojaan kunnes tajusin, et jotain puuttuu arjen keskeltä. Tää on ollu mulle rakas harrastus jo monen vuoden ajan, mutta jostain syystä kesällä työ- ja muiden kiireiden keskellä en saanu mitään järkevää tekstiä aikaan. Monen monta julkaisematonta "turhaa" luonnosta löytyy arkistoista, mutta nyt tähän on aika saada piste. Ihanaa olla back. :-)
4 kuukaudessa ehtii tapahtumaan kaikenlaista ja näin alkuun voisin kertoo vähän mun kesästä. Kesälomaa mulla ei ollut lainkaan, vaan sen sijaan painoin hikihatussa pitkiä putkia ja lähes aina 6 päivästä työviikkoa. Palkkakuitit piti onnellisena, mutta kyllä siinä alko kroppa ja pää olemaan vähän kovilla. Heinäkuussa sain sitten anottua 4 päivän vapaat töistä ja lähettiin extemporee Robertin kans pyörähtää Roomassa. Mä oon aina ollut ihan hulluna Italiaan ja oli niin ihanaa saada vähän lievitystä tähän krooniseen Italia-ikävään. Reissussa pettymyksenä huomasin, että mun kielitaito ei oo läheskään niin hyvä kun se oli sillon 3 vuotta sitten Firenzen jälkeen, mutta kyllä nyt perus ravintolatilaukset menee ja lukee osaan ihan kiitettävästi. Pitäis vaan saada lisää rohkeutta käyttää sitä kieltä. Tässä muutama kuva meidän pitkästä viikonlopusta Roomassa. Huh, että oli kuuma!
Rooman reissu oli ehkä tän kesän kohokohta vaikka muutenkin oli kyllä hauskaa vapaa-ajalla sekä myös siellä töissä. Koko kesän tein Hesen lisäks töitä satamassa, joka oli ihanaa vaihtelua sisäduunille. Sateisina päivinä oli kieltämättä tosi kylmä, mut sillon kun aurinko paisto, niin olo oli mitä huikein. Näissä hommissa tapasin ihan mahtavia tyyppejä ja asiakkaitakin oli niin monenlaisia. Haasteellista oli ehdottomasti small talkin vääntäminen asiakkaiden kanssa.Yritin kovasti aina pysyä jutuissa mukana, mut olin aina kovin hämilläni niistä tilanteista. Esimerkkinä tästä mulle tulee mieleen se, kun jokatoinen tuikituntematon asiakas mun pysäkille tullessaan sanoo "Hey, how are you?". Oon ehkä sit vaan niin suomalainen, mut silti se tuntu oudolta. Oli kuitenkin erittäin rikastuttava kokemus ja kiva kun pääs pitkästä aikaa taas puhumaan englantia, ettei sekin ala unohtumaan...
 |
| Welcome to Helsinki! |
Kesällä 2015 en käynyt kertaakaan esimerkiks rannalla uimassa ja siitä syystä myös mun unelmoimani rusketus jäi olemattomaksi. Vapaa-aikaa tuli vietettyä tosi paljon oman kullan kanssa, mutta myös kavereiden ja siskojen seurassa. Kesällä mun mielestä on tosi kiva vaan ajella ympäri kylää, soittaa musaa kovalla ja ottaa siinä samalla muutaman huurteiset. Tätä tuli harrastettua muutamaankin otteeseen. Linnanmäelläkin tuli käytyä pitkästä aikaa ja myös ihan parhailla Pienpanimo -festareilla rautatientorilla. Syyskuun puolella oli pakko jo jatkaa perinnettä ja käydä samassa paikassa Herkkujen Suomi testaamassa. Hyviä simoja ja oluita oli kyllä!
 |
| Oksat <3 |
 |
| my love |
 |
| Pari apinaa... |
 |
| Emmi <3 |
Elokuun lopussa olikin sitten yks mun elämäni parhaimmista viikonlopuista. Meillä tuli Robertin kanssa vuosi yhdessäoloa täyteen ja sen kunniaks varattiin hotelliyö Sokos Hotel Flamingosta. Ensin shoppailtiin Jumbon puolella, sit lilluttiin Flamingo Spa:ssa skumppalasi kädessä ja illan päätteeks mentiin syömään Amarilloon. Koko viikonloppu oli niin upee ja taianomainen, ettei sitä paremmilla sanoilla vois kuvailla. Tän ihanan viikonlopun jälkeen meitä odotti vielä yks iso juttu, nimittäin ensimmäinen yhteinen koti kauppakeskus Willan päältä. Asutaan siis nyt saman katon alla uudessa kerrostalokaksiossa ihan Hyvinkään ytimessä enkä oikeesti vois olla enää onnellisempi kaikesta siitä mitä mulla on. Ihana oma rakas, kaksi kissaa, rakkaita ystäviä ja täydellinen koti. <3
 |
| Home Sweet Home |
Ihan koko elämääni näiden neljän kuukauden ajalta en pysty tähän yhteen postaukseen tiivistämään, mutta tässä oli nyt jo aika paljon niitä huippuhetkiä ja muuta mukavaa. Vaikka multa jäi nyt kesällä koulupaikka saamatta, niin silti elän onnellisinta aikaa mun elämässä. Kesällä 2014 en olis ikinä osannut odottaa mitään tällasta, koska sillon olin aika ihmisraunio. Kerrankin osaan elää tätä elämää mottoni mukasesti, en mä sitä turhaan sillon 2012 tatuoinut mun yläselkään. Sellasen elämänasenteen oppiminen vei multa kyllä hetken ja siitä voin kiittää mun kultaa, jonka ansiosta ollaan nyt tässä. Oon kasvanu vuodessa ihan huimasti ja asiat on löytäny paikkansa mun tärkeysjärjestyksessä. Tätä onnellisuuden tunnetta buustasi erityisesti tapahtumat lauantaina lokakuun 10. päivä, kun pääsin sanomaan kyllä ja sain kauniin sormuksen mun sormeen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja muistaa sitten pitää tätä blogiakin ajantasalla kaikista tapahtumista. Tänään olis vuorossa yövuoro ja ens viikolla saa sit jo relata vähän enemmän.
I love my life right now!
 |
| 101015 - V <3 R |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti