Cats Cats Cats

"kill me please"

<3 <3 <3

Unemployed

Masentaa? Harmittaa? Turhauttaa? Pelottaa? Huolestuttaa? Näitähän riittää! Kyseisiin sanoihin kiteytyy siis mun tän hetkinen olotila, joka ei oo ehkä sieltä parhaimmasta päästä. Olihan tätä onnellisuuden tunnetta jatkunutkin aika kauan, joten oli jo aikakin lähtee oikein rysäyksellä alamäkeen. Okei, oon siis edelleen onnellinen & kiitollinen monesta asiata mitä mulla on, mutta turhaa tätä enempää kiertelemään: Eilen 13.1.2015 kello 10:00 musta tuli työtön, koska otin loparit. Kyllä.

Alotin mun uudet työt maanantaina ja kestin sitä ruhtinaalliset 9,5 tuntia, jonka jälkeen päässä vaan napsahti ja oli pakko lähtee kävelemään. Heti tokana aamuna menin töihin naama väärinpäin itku kurkussa ja seuraavan 2,5 tunnin aikana asiakkaatkin alko jo varmasti kuulemaan mun äänestä, et nyt ei oo kaikki muumit siellä laaksossa. Ekalla tauolla mun oli sitten pakko ilmottaa meidän myyntipäällikölle, et haluun lopettaa. Mulle tarjottiin vielä uusia myytäviä tuotteita, mut ongelma ei tosiaan ollu ne kivat tuotteet vaan se itse työ. Tän kokemuksen jälkeen voin käsi sydämellä sanoa, että puhenlinmyynti ei oo mua varten. Myönnän kyllä, että tein tän päätöksen melko äkkipikasesti ja ehkä en antanut sille työlle mahollisuutta, mut nyt jälkeen päin ajateltuna tää oli tosi hyvä ratkasu. Oon vähän tällanen itkupilli ja homma ei vaan millään luonnistunut multa, joten parempi näin.

Eilen kävin työkkärissä ja nyt alan ettimään jotain mulle sopivampaa. Lähtö Tumlarelta oli sittenkin aika kova pala mulle ja tuntuu siltä, että mikään muu työ ei kiinnosta. Ihan kun oisin pudonnu jonkun kuilun pohjalle, josta nouseminen ei ees jaksa kiinnostaa. Nyt pitäis vaan saada itteensä niskasta kiinni ja yrittää kaikkensa toivoen, että palaset loksahtaa paikoilleen. Asioilla on aina tapana järjestyy, joten minähän en luovuta...

Onneks nää kaverit pitää mulle seuraa samalla kun väännän uutta CV:tä ja haen töitä.
Kissat piristää aina pahempaakin päivää! <3

Täyttä totta. Niin osuva oikeesti...

Kyllä tää tästä toivottavasti. Enköhän mäkin vielä löydä itelleni sellasen työn, jossa viihdyn ja jota on kiva tehdä. Kaipaan sitä tunnetta kun herää aamulla ja on että jee, kivaa mennä töihin. Sitä tunnetta onkin ollut jo niin ikävä...

Holiday

"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, nyt. Ranta-Rolexeja, palanutta nahkaa, moskiittoja." 

(OR NOT...)

Maanantaina oli mun aika luopua tutusta ja turvallisesta, nimittäin mun työpaikasta. Alunperin mua pyydettiin töihin parin viikon kriisiapuun, mutta se sitten lopulta veny ja veny ja pääsin istumaan Kalevankadun toimistolla vähän yli vuoden. Nyt olo on kyllä melko helpottunut, mutta samalla tosi haikee. Tästä kuitenkin olis tarkotus siirtyä elämässä eteenpäin ja yrittää löytää se itelleen sopiva työ. Sain sopivasti järjestettyä asiat niin, että alotan uudessa työpaikassa vasta maanantaina 12.1 ja näin mulle pamahti sitten viikon loma. Niin ihanaa!

Good bye Tumlare. I'll miss you!

How I met your mother - älyttömän hyvä sarja.
Suosittelen jos ette oo vielä kokeillu!

Haaveilin tästä lomasta monta kuukautta, mut eiks se aina mee niin, et kun odottaa liikaa niin jotain menee pieleen? Ainakin tällä kerralla tais käydä just niin. Maanantaina hilpasin pikasesti kodin kautta Sahanmäkeen Robertille, jossa testailin taas mun vaimoke skillssejä ja tein meille italianpataa. Tarkotuksena oli hengailla yhessä se ilta/yö ja sit aamulla lähtee loppiastreeneihin liikuntakeskus Willaan. Luvassa olis ollut BodyCombatia, mut sit jotain yllättävää tapahtu ja lopulta roikuin Ropsun nurkissa torstaihin asti. Maanantai-iltana mulle iski sellanen pienehkö kurkkukipu, joka sitten muuttu tiistaina 39 asteen kuumeeks ja kipu myös aivan sietämättömäks. Tätä jaksoin katella sen pari päivää, kunnes ke-to yönä heräsin ihan jäätävään kipuun buranoista ja panacodeista huolimatta. Torstaina oli siis pakko lähtee Hyvinkään sairaalaan päivystykseen. 4 tunnin jonottelun jälkeen selvis, että mun pika cpr oli 136 ja kurkku erittäin turvonnut. Todennäköisesti kyseessä on siis angiina, joka selvii kuitenkin vasta perjantai-iltana. Thank god sain kuitenkin antibiootit.

Tällä kerralla mulla oli päivystyksessä ihan hauskaa, koska Robert oli myös kipeenä ja sen takia menossa mukana alusta loppuun. Sekin sai antibiootteja, mutta todennäkösesti keuhkoputken tulehdukseen. Lopullinen syy tais jäädä tosin vähän epäselväksi. Se on nyt ollu viikon saikulla, joten kieltämättä ei tää mun loma oikeesti menny pahasti metsään. Sain sairastaa murun vieressä kokoajan ja se oli oikeesti aika ihanaa. Inhoon olla yksin kun oon kipee...

Tällä hetkellä mulla on edelleen jäätävä kurkkukipu, vaikka oon ottanu jo antibiootin, 2 finrexiä ja 2 600mg buranaa kuuden tunnin sisään. Vähän alkaa oikeesti pelottaa, et mikököhän kurkkuebola mulla oikeesti on...Toivottavasti kuitenkin huomenna aamulla olis astetta parempi olo ja kivut ei olis näin rankat. Pakko vielä ottaa lisää painkilleriä ennen nukkumaan menoa, en mä muuten saa nukuttua...

Tällasia terveisiä tällä kertaa. Hauskaa viikonloppua kaikille ja pysykää terveinä! En suosittele kiehnäämään kiinni kipeessä poikaystävässä, vaikka se onkin niin ihanaa. <3

NYE

Happy New Year to you all!

Vuoteen 2014 mahtu vähän kaikenlaista ja tällä kertaa en valitettavasti jaksa alkaa tekee tiivistelmää kuluneesta vuodesta vaikka yleensä aina oon sellasen väsännyt. Näin lyhyesti kuitenkin viime vuonna tuli mm. vallotettua 2 uutta valtiota maailmankartalta, nimittäin Singapore & Turkki. Kummassakaan en ollu koskaan aikasemmin käynyt. Vuosi piti sisällään myös esimerkiksi töitä, töitä ja vielä vähän töitä kuin myös treenaamista Ladylinella. Näiden ohella tuli tietenkin vietettyy ihanaa aikaa ihanien ihmisten seurassa ja ehkä myös tuhlattua aikaa turhiin juttuihinkin.

Vuonna 2014 mun elämässä tapahtui jotain sellasta, jota ei varmaan kukaan olis uskonut näkevänsä tällä vuosikymmenellä. Aikalailla tasan 4 kuukautta sitten tapasin ihmisen, jonka kanssa mä elän nyt ehkä onnellisinta aikaa koskaan mun elämässä. Oon niin kiitollinen ihan kaikesta.

Vuoden 2015 saapumista odoteltiin Tikkurilassa Millalla & Petellä ja vuosi vaihtuikin sitten mun ja Suvin kotitalon 10. kerroksen terassilla ilotulituksien räiskyessä. Tästä se alkaa, uus vuos uudet kujeet. Tehdään yhdessä tästäkin vuodesta ikimuistoinen!

May sky be the limit for our happiness this New Year and always.
V <3 R