Koti-ikävä?

Tää viikko on jostain syystä ollu taas astetta raskaampi kun yleensä. Oon kohdannu näitä "vaikeita viikkoja" viimeks keväällä ja sillon ne oli jotain ihan hirveetä. Arkisin jaksoin käydä treenaamassa, mut viikonloppusin koti-ikävä oli niin suuri, et makasin sängyllä ja tuijotin kattoo tekemättä yhtään mitään. Sillon tosin mulla ei käyny niin usein viikonloppuvieraita kun nytten.

Viime viikonlopusta mulle jäi melkoset univelat ja oon ollu tosi väsyny siitä lähtien. Oon yrittäny mennä iltasin aikasin nukkumaan, en oo esim. avannu konetta ollenkaan ja siks tää tänne kirjottaminen on jääny vähän kakkoseks. Mun yöunia on koko alkuviikon häirinny ihan jäätävät suonenvedot, jotka alko jo viime viikolla kesken yhen zumbatunnin. Heräilen öisin tosi monta kertaa siihen, et suonta vetää niin paljon, et hampaita yhteen purren koitan venyttää mun jalkaa eri asentoon. Sit aamulla kun herään niin oon todellinen sunshine, or not.

Eilen illalla päätin kokeilla, et jos venytteleminen auttais tähän ongelmaan. Venyttelen jokasen treenin jälkeen salilla plus illalla kämpillä, mut nyt vetäsin kevyet 45 minuutin syvävenyttelyt ja arvatkaa vaan auttoko. AUTTOI! Viime yö oli ihana!

Voi olla, et tää mun hetkellinen koti-ikävä, täältä pois haluaminen ja masentava fiilis johtuu siitä, et oon vaan yksinkertasesti ollu niin yli väsynyt. Tietyllä tavalla ootan Suomeen paluuta aika paljon, mut silti koen et mulla on täällä vielä asioita tehtävänä, joten vielä ei oo aika mennä takas kotiin. Tännehän ei luovuttamaan olla tultu! TJ 43 ja päivä kerrallaan eteenpäin. Kyllä se aurinko kohta taas paistaa mun päivään, täytyy vaan luottaa siihen.

Huhtikuu...hui kamala kun siitäkin on jo aikaa!!