Iltapäivän tunti starttas viideltä, jonka jälkeen mun kasvoille ilmesty onnellinen hymy, joka ei oo vieläkään kadonnut minnekään. Treenin jälkeen kävelin pitkin Espan puistoo kohti juna-asemaa hymy korvissa ja fiilis oli mitä parhain. Tanssiminen on vaan se mun juttu ja se on mulle apuna pahoina päivinä, koska treeneistä lähteminen hymyilemättä ja masentuneena tuntuu mahottomalta ajatukselta. Tykkään tanssia, nautin siitä ja tanssin itteni vuoksi. Nyt reidet huutaa hoosiannaa, mut tää hymy ei vaan hellitä. Dancehallista on kovaa vauhtia muodostumassa mun suosikkilaji!
rakkaimmat kengät |
my passion! |
Dance is the hidden language of the soul of the body.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti