Lainakaveri

Nyt mun tosiaan pakko todeta, et melkonen ihme on tapahtunut. Tossa pari päivää sitten saatiin meille hoitokissa pariks viikoks ja ei menny kun ehkä päivä, kunnes mä olin jo ihan myyty. Pienenä rakastin kissoja, nyt vähän vanhempana oon pelänny niitä aika paljon ja tällä hetkellä voisin ottaa itelleni ihan oman kissan. Oikeestaan melkein kaikille mun sisaruksista nous kissakuume ees jollain asteella tän kaverin jälkeen...

Mun mielestä on ihana herätä aamulla siihen, et mua tuijottaa söpö silmäpari ja vähän ajan päästä se eläin makaa mahan päällä ja kehrää ku sitä vähän rapsuttaa. Tän meijän hoitokisun nimi on Aaro ja se on sellanen sulonen kaikkien kaveri, jota edes mun ei tarvinnu pelätä hetkeekään. Keväällä voitin korkeenpaikankammon ja nyt on taidettu päästä eroon kans kissakammosta, great!

Tänään meillä on tyttöjen kans suunnitelmissa lähtee vallottaa tigerin tanssilattiaa ensimmäistä kertaa, saa siis nähä, et millanen meno tänään tulee olemaan. Muutama tunti ja sit mennään! Yeahh!