ihmiset muuttuu

Jokanen ihminen muuttuu iän myötä elämänsä aikana. Aluksi ollaan kaikki sellasia ihan pienii vauvoja, jotka ei tajua viel mistään mitään. Sit myöhemmin siirrytään leikki-ikään ja teini-ikään ja niin edelleen. Joskus mun mielestä on ihan hauskaa jäädä hetkeks miettimään, et kuinka paljon ite on oman elämänsä aikana muuttunut ja mitä kaikkee vuosien varrella on tullu koettuu. Tänään mulle iski sellanen inspiraatio, et rupeen tutkimaan millasia ja kuinka vanhoja kuvia meijän koneelta löytyy. Kokosin niistä pienen kokoelman, josta löytyy kuvia musta itsestäni vuodesta 2004 eteenpäin. Hauskaa oli huomata, et minkälaisii erivaiheta itsekin tän elämän aikana oon käynyt läpi. Nyt tosiaan, ettei tästä blogimerkinnästä tuu liian pohdiskeleva, esittelen nää kuvat myös teille mun lukijoille.

"All of these lines across my face
Tell you the story of who I am

So many stories of where I've been
And how I got to where I am"

- Brandi Carlile -

Nää kolme ensimmäistä kuvaa on ajalta, kun olin ala-asteella. Kävin Uomarinteen koulua ja jos oikein muistan, niin tais olla 4. vuosiluokka käynnissä. Oltiin vähän aikaa sitten saatu eka digikamera ja mentiin usein mun toisen isosiskon Viivin kans kuvaamaan ihan muuten vaan.

Seuraavat kaks kuvaa on muistaakseni vuoden 2006 keväältä. Tollon olin tosi kova Idols-fani ja mun suosikkeja oli Antti Tuisku, Ilkka Jääskeläinen ja sit vähän myöhemmin Ari Koivunen. Niiden keikoilla tuli juostua muutaman kerran ja mun huone oli tapetoituna niiden kuviin. Nyt lähinnä huvittaa koko juttu. 

12v. synttärit

Nyt siirrytään ala-asteen viimeseen vuoteen, jollon mä värjäsin mun legendaariset kaksväriset hiukset, samanlaiset kun Cruella Devilillä. Ensin musta tuli vähän raskaamman musiikin ystävä, jonka jälkeen kaikki taas muuttui ja rupesin tykkäämään japanilaisesta musiikista.

13v. synttärit

pelottavat silmät...

KAWAII

Cruella Devilin kaksoisolentona oleminen ei kuitenkaan kestänyt kun vajaa vuoden ja jo kesälomalla ennen yläasteelle siirtymistä värjäytin mun hiukset takasin mun omaan väriin. Siihen kului kuitenkin monta värinpoistoa ja pettymyksen kyyneliä ennen kun sit viimein olin taas blondi.

Tummempi ruskee...

Vaaleempi ruskee...

ja viimein taas blondi

Kilterin yläasteelle siirtyminen jännitti ehkä eniten, koska en tuntenut ketään meijän luokasta entuudestaan. Onneks mulla oli kuitenkin kavereita muilla luokilla ja tutustuin nopeesti myös mun omiin luokkalaisiin. Välillä nykyäänkin kaipaan sitä aikaa, kun olin 7. luokalla.

8. ja 9. luokilla olin edelleen Kilterissä ja rupesin panostaa opiskeluun ihan täysillä. Lopputulos olikin se, että lähdin sieltä 9.0 keskiarvolla jatko-opintoihin. Näihin aikoihin osallistuin myös ekaa kertaa Streetdancen sm-kisoihin DCA:n junnumuodostelmassa ja sijotuttiin toiseks, eli saatiin hopeeta. Sen jälkeen saavutin yhen suurimman unelman, jota olin aina toivonut. Pääsin tanssimaan Vantaan voimisteluseuran kisajoukkueeseen nimeltä Rascalz.

Yläasteen jälkeen siirryin opiskelemaan matkailualaa ja kävin sinä kesänä ekaa kertaa lentäen ulkomailla ilman mun vanhempia. Kesä 2010 oli muutenkin todella ikimuistonen, en varmasti unohda sitä koskaan!



Tallinna kesällä 2010

Takaisin Suomessa Portugalin jälkeen kesällä 2010

Outoo kuvitella, et miten paljon mäkin oon muuttunut näiden vuosien aikana. Sama vanha Veera mä oon aina ollut, vaikka ehkä nyt kuitenkin rohkeempi kun joskus vuosina 2008-2009. Eli tottahan se on, ihmiset muuttuu jossain määrin.