Tytsyt Espoossa

Lauantaina vietettiin ihan mahtavaa tyttöjen iltaa Emmin luona Espoossa. Ei oltu pitkään aikaan istuttu iltaa yhessä Emmillä, vaik ennen oltiin siellä paljon useemmin. Meijän päivä lähti käyntiin silleen, et Emmi tuli hakee meijät sinisellä limusiinillaan meijän kääntöpaikalta ja sit käytiin kaupassa Espoontorilla, jonka jälkeen ajeltiin Tuomarilaan. Aluks juotiin kahvit ja loppuillasta tehtiin vähän ruokaa ja nautittiin. Tykkään tosi paljon täntyyppisistä illanistujaisista, hyvää ruokaa ja ihanaa seuraa on aika mukiin menevä yhdistelmä. Kiitokset vielä Emmille ja Sinille ihanasta illasta!

Limusiinimme



lovely girls

RUOKAAAA



Aamuaurinko ja -13 asteen pakkanen



Hyvin nukutun yön jälkeen vähän puuroo ja beroccaa...


Nyt tähän loppuun mun on pakko vähän hehkuttaa, SAIN TÄNÄÄN VIHDOINKIN LENTOLIPUT FIRENZEEN!! Nyt tää lähtö alkaa tuntuu vähän todellisemmalta...jännittää ihan kauheesti mut toisaalta ootan vaan sitä päivää, kun lähen kohti Helsinki-Vantaata. Lähtöpäivä olis nyt niinkun 23. helmikuuta ja paluu sitten joskus huhtikuussa mun synttäreiden jälkeen. Non vedo l'ora, eli näin suomeks sanottuna en jaksa odottaa!

Ihanaa alkavaa tammikuun viimestä viikkoa kaikille!

4 weeks left

Pakko myöntää, et tänään oli sellanen talvinen päivä, josta mä oikeesti tykkäsin. Yleensä vihaan lunta ja kylmää, mut tänään oli jotenki poikkeuksellinen päivä. Kun lähin koulusta, niin paisto aurinko, ei ollu yhtään liian kylmä eikä ees satanu lunta. Harmillisesti kuitenkin vaan harva päivä talvella on tällanen. Onneks kuitenkin tässä pikkuhiljaa alan tajuumaan, et sitkun tää kaikki lumi sulaa ja se kaikkien rakastama loska saapuu, niin mäpä en ookkaan enää täällä. Mun työharjottelu lähestyy uhkaavaa vauhtia, enkä kyl vieläkään osaa ymmärtää sitä, et oon oikeesti lähössä. Eiköhän se tunne tuu viimestään siinä vaiheessa, kun saan lentoliput mun kouraan, joka muuten tapahtuu tässä ihan lähipäivinä. Nyt on enää vähän alle 4 viikkoa lähtöön, joten eiköhän se pahin paniikki ala iskee jo täs kohta. Näiden 4 viikon aikana olis tarkotus kokeilla kaikkee speciaalia, jotka liittyy Suomen talveen. Ollaan Nooran (mun koulukaveri) kans sovittu, et käydään pulahtamassa avannossa, ja et lähetään porukalla Korkeesaareen kattelee eläimiä ja juomaan vaikka kaakaota. Jotkut läksiäisetkin olis tarkotus järjestää ja pitäs varmaan kohta alkaa suunnitella, ettei tuu kiire, koska tosiaan on enää vaan ne vaivaset 4 viikkoa lähtöön.

Täs viime viikkojen aikana oon löytäny itelleni uuden perjantai-illan perinteen. Oon käyny mun kaverin, Nadinen, kans salilla BodyCompatissa jo muutaman kerran. Mulla on nyt vielä vähän aikaa Ladylinella kortti, jota on tullu käytettyä jo melko paljon. Mut siis tosiaan tää BodyCompat on yks mun suosikeista, koska siinä pääsee purkamaan koko viikon agressiot ja riehumaan oikeen kunnolla. Se on siis sellanen taistelulajeista koostuva hikinen tunti, joka kestää just sen 60 minuuttia. Ihan parasta tekemistä perjantai-iltaan, kannattaa käydä kokeilemassa!

Nyt vois olla mun aika mennä nukkuu, koska huomen aamulla olis tiedossa vielä BodyStep Ladylinella, jonka jälkeen saadaan Sinin kans Emmiltä kyyti Espooseen viettämään tyttöjen iltaa hyvässä seurassa. Sitä odotellessa hyvää viikonloppua kaikille!

Chinese New Year

Viikonloppu meni taas kamalan nopeesti. Lauantaina olin koulun kautta töissä matkamessuilla ja tänään sit kävin ihan muuten vaan kiertelemäs mamin seurana. Osallistuttiin kaikenlaisiin kilpailuihin, keräiltiin paljon mielenkiintosia esitteitä ja haeskeltiin mulle lentoja Firenzeen. Lentoja ei kuitenkaan tällä kertaa löytyny, mut onneks lähtöön on vielä yli kuukaus aikaa...NYT JO JÄNNITTÄÄ!

Messujen jälkeen suunnistettiin Töölönlahdelle, jossa oli kiinalaisen uudenvuoden kunniaks järjestetty ilotulitus. Kiinassa alkaa nyt lohikäärmeen vuosi, joka on niille tosi erityinen onnen vuosi. Kiina ja sen kulttuuri kiehtoo mua tosi paljon, ja olis varmasti ollut tosi makeeta olla jossain päin Kiinaa tän uuden vuoden aikaan. Siellä on varmasti ihan tuhannesti kaikkee nähtävää ja koettavaa. Oon kerran käyny Kiinassa, oikeestaan Hong Kongissa talvella 2008. Se paikka oli ihan mahtava ja oon varma, et vielä joskus tuun käymään siellä. Se upeus on pakko kokee vielä uudestaan ja seuraavan kerran vaikka vaihteeks kesäaikaan.

Mama ja sen sädekehä...

Nyt mulla alkaa taas törkeen raskas viikko, joka on täynnä kaikkii kouluhommia. Joskus mua oikeesti ottaa päähän se, et oma-aika jää turhan vähälle koulun takia. Opiskelu on kuitenkin mun oma valinta, joten turha valittaa. Nyt siis suuntana oma sänky ja nukkumaan, et jaksaa taas huomenna. Hyvät yöt kaikille!

ihmiset muuttuu

Jokanen ihminen muuttuu iän myötä elämänsä aikana. Aluksi ollaan kaikki sellasia ihan pienii vauvoja, jotka ei tajua viel mistään mitään. Sit myöhemmin siirrytään leikki-ikään ja teini-ikään ja niin edelleen. Joskus mun mielestä on ihan hauskaa jäädä hetkeks miettimään, et kuinka paljon ite on oman elämänsä aikana muuttunut ja mitä kaikkee vuosien varrella on tullu koettuu. Tänään mulle iski sellanen inspiraatio, et rupeen tutkimaan millasia ja kuinka vanhoja kuvia meijän koneelta löytyy. Kokosin niistä pienen kokoelman, josta löytyy kuvia musta itsestäni vuodesta 2004 eteenpäin. Hauskaa oli huomata, et minkälaisii erivaiheta itsekin tän elämän aikana oon käynyt läpi. Nyt tosiaan, ettei tästä blogimerkinnästä tuu liian pohdiskeleva, esittelen nää kuvat myös teille mun lukijoille.

"All of these lines across my face
Tell you the story of who I am

So many stories of where I've been
And how I got to where I am"

- Brandi Carlile -

Nää kolme ensimmäistä kuvaa on ajalta, kun olin ala-asteella. Kävin Uomarinteen koulua ja jos oikein muistan, niin tais olla 4. vuosiluokka käynnissä. Oltiin vähän aikaa sitten saatu eka digikamera ja mentiin usein mun toisen isosiskon Viivin kans kuvaamaan ihan muuten vaan.

Seuraavat kaks kuvaa on muistaakseni vuoden 2006 keväältä. Tollon olin tosi kova Idols-fani ja mun suosikkeja oli Antti Tuisku, Ilkka Jääskeläinen ja sit vähän myöhemmin Ari Koivunen. Niiden keikoilla tuli juostua muutaman kerran ja mun huone oli tapetoituna niiden kuviin. Nyt lähinnä huvittaa koko juttu. 

12v. synttärit

Nyt siirrytään ala-asteen viimeseen vuoteen, jollon mä värjäsin mun legendaariset kaksväriset hiukset, samanlaiset kun Cruella Devilillä. Ensin musta tuli vähän raskaamman musiikin ystävä, jonka jälkeen kaikki taas muuttui ja rupesin tykkäämään japanilaisesta musiikista.

13v. synttärit

pelottavat silmät...

KAWAII

Cruella Devilin kaksoisolentona oleminen ei kuitenkaan kestänyt kun vajaa vuoden ja jo kesälomalla ennen yläasteelle siirtymistä värjäytin mun hiukset takasin mun omaan väriin. Siihen kului kuitenkin monta värinpoistoa ja pettymyksen kyyneliä ennen kun sit viimein olin taas blondi.

Tummempi ruskee...

Vaaleempi ruskee...

ja viimein taas blondi

Kilterin yläasteelle siirtyminen jännitti ehkä eniten, koska en tuntenut ketään meijän luokasta entuudestaan. Onneks mulla oli kuitenkin kavereita muilla luokilla ja tutustuin nopeesti myös mun omiin luokkalaisiin. Välillä nykyäänkin kaipaan sitä aikaa, kun olin 7. luokalla.

8. ja 9. luokilla olin edelleen Kilterissä ja rupesin panostaa opiskeluun ihan täysillä. Lopputulos olikin se, että lähdin sieltä 9.0 keskiarvolla jatko-opintoihin. Näihin aikoihin osallistuin myös ekaa kertaa Streetdancen sm-kisoihin DCA:n junnumuodostelmassa ja sijotuttiin toiseks, eli saatiin hopeeta. Sen jälkeen saavutin yhen suurimman unelman, jota olin aina toivonut. Pääsin tanssimaan Vantaan voimisteluseuran kisajoukkueeseen nimeltä Rascalz.

Yläasteen jälkeen siirryin opiskelemaan matkailualaa ja kävin sinä kesänä ekaa kertaa lentäen ulkomailla ilman mun vanhempia. Kesä 2010 oli muutenkin todella ikimuistonen, en varmasti unohda sitä koskaan!



Tallinna kesällä 2010

Takaisin Suomessa Portugalin jälkeen kesällä 2010

Outoo kuvitella, et miten paljon mäkin oon muuttunut näiden vuosien aikana. Sama vanha Veera mä oon aina ollut, vaikka ehkä nyt kuitenkin rohkeempi kun joskus vuosina 2008-2009. Eli tottahan se on, ihmiset muuttuu jossain määrin.







La famiglia

Tänään oli taas yksien 18v. synttäreiden aika. Tällä kertaa mun kaveri ja ripsienpidennys-mestari Essi oli juhlakaluna, siispä mentiin porukalla syömään Flamingon La Famigliaan. Italialainen ruoka on aina hyvä vaihtoehto ja tää oli paikkana ihan kiva, vaikka tosin vaikutti melko hintavalta. Hauskaa kuitenkin oli ja bileet jatkuu edelleen, mut vaan Vantaan Tivolissa, jonne mulla ei vielä oo asiaa. Tää kevät menee kuitenkin tosi nopeesti ja sit vihdoin itsekin saavutan täys-ikäsyyden, vaikka en kyl tiiä, et onks se ees niin hienoo sit kuitenkaan...

Tässä vaiheessa iltaa multa herää kuitenkin kysymys, et mitä ihmettä, voiko tänään oikeesti olla perjantai 13? Tän päivänhän pitäs olla täynnä epäonnee ja kaikkee muuta inhottavaa, mut tää 13. perjantai ei tosiaan ollu sellanen! Ainoona miinuksena se, että tän päivän aikana oon kaatunu pari kertaa rikkoen mun legginssit ja onnistunut siinä samalla saamaan polviin törkeet ruhjeet. Tää on kuitenkin viel niin pientä siihen verrattuna, että mä sain viimein kuulla lisää informaatiota mun työharjottelupaikasta Firenzessä. Sain kuulla, et en työskentelekään hotellissa, vaan leirintäalueella, joka sijaitsee ihan ydinkeskustassa. Kuulin myös vähän mun perheestä ja nyt tässä lähiviikkojen aikana pitäis alottaa jonkunlainen yhteydenpito ja hankkia lentoliput. Nyt voin sanoo et oon tosi tosi tosi tyytyväinen ja onnellinen ja tällasia 13. perjantai päiviä vois olla useemminkin. ;)

Essi, mä, Emmi ja La Famiglia

Ceacar-salaatti kanalla.

Happy faceeeee

Nyt vaan odotan innolla, et saan yhteyden mun italian perheeseen ja ylipäätään, et se työharjottelu alkaa. Vielä on paljon duunia ja opiskeltavaa ennen sitä, mut ahkerasti vaan eteenpäin. Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille!

Paluu arkeen

Viimesen lomapäivän kunniaks kävin viimein ottamassa ne kauan halutut ripsienpidennykset. Mun kaveri Essi laitto niitä vajaat 2 tuntia ja jokanen minuutti silmät kiinni teipit alaripsissä oli näiden arvonen. Oon jo pitkään halunnu nää pidennykset ja nyt viimein sain aikaseksi ne ottaa ja oon tosi tyytyväinen. Ne on tosi nätit!

Kiitos Essi!

Ripsien laiton jälkeen lähettiin Hennan kans kahville ja päädyttiin yllättäen McDonaldsiin limulle. Ei ihan suunniteltua, mutta oli kivaa, kuten aina. Henna on kans sellanen kaveri, jolle voi puhuu oikeestaan mistä vaan. Oon tosi onnellinen, et mulla on Henna. En vaihtais sitä mihinkään.

Henna <3

Tässä vaiheessa iltaa olis hyvä suunnata nukkumaan, et jaksaa huomen olla koulussa 18.30 asti...onneks huomen  illalla koulun jälkeen luvassa vähän hot joogaa hyvässä seurassa ja toivottavasti myös huomisen aikana selviäis jotain uutta mun työharjottelusta. Saa nähä miten tytön käy...Hyvää alkavaa viikkoo kaikille!

Monte Etna

Käytiin tänään Maman kans ulkona syömässä. Yhteisymmärryksellä valittiin italialainen ravintola Sörnäisten metroaseman lähettyviltä. Ravintolan nimi oli Monte Etna ja se oli paikkana tosi miellyttävä ja ihana. Ruoka oli hyvää ja edullista ainakin näin lounasaikaan. Istuttiin ikkunan vieressä, josta avautu perus helsinkiläiset katumaisemat. Mama oli käyny siel syömäs jo aikasemmin, mut mulle tää oli ihan ensimmäinen kerta ja pakko sanoo, et kyl mä tykkäsin ja tosi paljon. Italialainen ruoka on aina lähellä mun sydäntä.

Mama tilas vuohenjuustopastaa ja ite valitsin lounaslistalta pastaa tomaattikastikeella ja mustekalalla. Ruokajuomana join ihan vaan vettä, koska ikä ei tosin riitä vielä viiniin. Harmillisesti. Mama sen sijaan maisteli talon punaviiniä. Meijän molempien annokset makso kappaleeltaan jotain 10 euron luokkaa, joka ei mun mielestä oo yhtään paha hinta. Lounasaikaan ruokailun yhteydessä sai vielä salaattia ja patonkia noutopöydästä ja jälkiruoaksi toscapiirakkaa vaniljakastikeella ja kahvin tai teen kera. Hintalaatusuhde oli mun mielestä siis todella hyvä. Tunnelmasta, ystävällisestä palvelusta ja silmäämiellyttävästä sisustuksesta tulee vielä plussaa. Kannattaa käydä kokeilemassa. Suosittelen!

La mia mamma

I cibi italiani

PASTAAAAAAAA

I dolci

Tän jälkeen mentiin vielä keskustaan tekemään löytyjä alennusmyynteihin. Mukaan tarttu kolme paitaa ja mama löys ittellensä farkut. Kannatti siis käydä!

Lomalla

Joululoman viimestä viikkoa viedään, eli se alkaa pikkuhiljaa olla jo finaalissa. Tää loma on ollu tosi rentouttava ja täynnä vaikka mitä kivaa. On totta, et lomalla lahnaaminen on joskus kivaa, mut ei mua kyl haittaa yhtään, et koulu alkaa taas maanantaina. Valitettavasti mulla alkaa kuitenkin aika raskas jakso, mutta ei sillä niin välii, koska Helmikuussa viikon 8 tienoilla on mun aika viimein suunnata pois Suomesta Firenzeä ja työharjottelua kohti. Se on asia, jota ootan tässä keväässä ehkä eniten. Tää on hyvä motivaation lähde, sen avulla jaksan opiskella täysillä ihan millasen jakson vaan.

Tänään kävin lounastamassa mun kaverilla Emmillä sen kotona. Emmi oli taikonu tosi hyvät safkat ja seura oli kans mitä ihanin. Emmin kans on niin ihana olla, koska voidaan jutella oikeestaan mistä vaan, eikä oo olemassa sellasta asiaa, mitä Emmi ei sais tietää mun elämästä. Pystyn kertomaan sille kaiken ja luotan Emmiin tosi paljon. Ihanaa, et saa olla tekemisissä tällästen ihmisten kans tässä elämässä.

Emmin tekemää pastaa, nam!

Jälkiruokana rahkaa, joka oli kans tosi hyvää.

Friends of the heart are friends forever.

Näin loman ollessa lopussa otin myös itteeni niskasta kiinni. Lainasin kirjastosta yhen italian oppikirjan lisää ja kaivoin ne kaikki muut mun laatikoista esiin. Oon kyllä harjotellut täs loman aikana, mutta nyt alko lopullinen panostus, joka jatkuu varmasti jopa mun työharjottelun jälkeen. Mun tavotteena on, et joskus tulevaisuudessa osaisin puhuu italiaa yhtä hyvin kun englantia, koska äidinkielen tasolle pääseminen on tässä vaiheessa aika kaukanen tavote, joten yks etappi kerrallaan. Hiljaa hyvä tulee ja jos jaksaa oikeesti yrittää niin uskon, että ahkeruus vielä palkitaan.

pari kirjaa...

Kattelin myös tänään vanhoja kuvia ja löysin matkakuvia Firenzestä vuodelta 2006, kun käytiin siellä viimeksi. Siitäkin on aikaa jo sellaset vajaat 6 vuotta, joten on oikeestaan aika mielenkiintosta päästä näkemään millanen se kaupunki on nykyään. Jonkun verran oon jo ehtinyt tutkia tota yllä olevassa kuvassa näkyvää Firenzen matkaopasta, josta saa vähän käsitystä millanen kaupunki on kyseessä. Melkonen taiteen ja historian ystävien mekka voisin sanoa.

...on se kyllä aika ihana kaupunki ja oon tosi onnellinen, et pääsen asumaan sinne vähäks aikaa. Yks mun unelmista on ainakin käy toteen nyt tänä keväänä, joten unelmoida kannattaa aina!