Halfway there

Tänään ohitettiin raskauden puoliväli ja sen kunniaksi päästiin taas ihailemaan meidän pikkusta rakenneultraan. Ennen tätä aamua mua ei jännittänyt oikeestaan ollenkaan, vaan lähinnä mielenkiinnolla odotin tulevaa. Jostain syystä tänään kuitenkin heti kun heräsin, niin ne niin sanotut perhoset alko lentelee mun vatsassa ihan hulluun tahtiin. Se oli kuitenkin positiivista jännitystä, vaikka välillä mun mieli harhaileekin pimeelle puolelle "Mitä jos?" -kysymyksen pariin. Kaikki oli kuitenkin tällä vauvalla täysin mallillaan ja kokoakin kaveri oli kerryttänyt edelliseen kertaan verrattuna vaikka kuinka paljon. Tän hetkinen painoarvio oli 360g! Pikkuhiljaa hyvä tulee. :)

Rakenneultra kesti noin 20min ja siinä ajassa nähtiin kuvaa vähän joka suunnasta, vaikka välillä musta oikeesti tuntu siltä, et eihän siellä mitään ole kun en saanu yhtään mitään selvää mistään. Meno oli melkosta sillisalaattia mun silmään, mut kätilö sai kuitenkin kaikki tarvittavat mitat otettua ja tutkimukset tehtyä. Omaan silmään siellä näkyi vaan pikkunen pää koko ajan, muuten oli vähän vaikee pysyä perässä. :D

Pikkunen papu <3

Viime aikoina oon kuullu vähän juttua, et osalla tulevista vanhemmista on käyny astetta huonompi tuuri rakenneultrassa kun vauvalla on ollut jalat niin ristissä et sukupuoli on jäänyt epäselväksi. Tottahan se on, et tärkeintä on terve lapsi eikä sen sukupuoli ja oon tosiaankin tätä mieltä, mut kyllä omalta osaltani olis jäänyt vähän harmittamaan jos sukupuoli olis jäänyt mysteeriksi. Musta on niin ihanaa jo tässä vaiheessa ostella pikkuselle vaatteita ja kiva kun niitä voi nyt ostaa sukupuolen mukaisesti. Alkuun kätilö mainitsi, et siellä on jalat aika ristissä ja kädet kasvojen tiellä, mut silti kun lopuksi sukupuolta kysyttiin niin ei se kyllä omallekaan silmälle jäänyt epäselväksi. Pikkuinen poikahan se siis siellä köllötteli ja tää mamma meinaa revetä onnesta. <3 Nimikin ollaan jo alustavasti sovittu, mutta sen näkee kyllä sitten vasta synnytyksen jälkeen, että mikä se  tulee olemaan virallisesti.

tääkin kumpare alkaa kasvamaan...

Poikalupauksen kuulemisen jälkeen mä en voinut vastustaa kiusausta ja mun oli suorastaan pakko päästä Willaan ostoksille. Tulin ensin kotiin imuroimaan, jonka jälkeen käytiin Robertin kans lounaalla Royal Mekongissa. Siellä on aina niin hyvät sapuskat, vaikka en sushia saakkaan nyt syödä. Saatiin molemmat hyvin tankattua ja Robert meni takasin töihin ja mä puolestani sukelsin vaatekauppojen uumeniin. Matkaan tarttu niin ihania vaatteita poikavauvalle, et meinas ihan itku päästä kauppojen kassajonoissa. Mä oon nyt niin onnellinen, ettei tätä tunneta voi oikein edes selittää tän tarkemmin. Tätä onnen määrää oikeesti! <3

nam nam!

<3__<3

Nyt tästä alkaa se virallinen odottaminen, koska seuraava ns. etappi mun mielestä onkin sit jo synnytys. Odottavan aika on pitkä, mut onneks tän ajan pääsee elämään keväällä kun muutenkin aurinko piristää mieltä ja antaa mukavasti lisää energiaa. Mulla on tänään 2/2 vapaapäivä ja tarkotus olis viettää se ihan rennosti hengaillen. Oikeen käden peukalonivel taas vähän reistailee, mut tätä onnen tunnetta ei nyt pilaa mikään. I am so happy! Ihanaa helmikuun vikaa viikkoa ihan kaikille!

Uusia juttuja

Viime viikon vapaapäivät kului mun osalta aikalailla kauppoja kierrellen ja kaikkee uutta kivaa etsiskellen. Robertilla oli talviloma, joten oltiin sovittu, et tehdään täsmäisku Ikeaan jos mun työvuorot antaa myöten. Keskeltä viikkoo löydettiin sopiva päivä ja lähdettiin siis tällä kertaa Espoon Ikeaan. Arkipäivisin Ikeassa on oikeesti tosi miellyttävää kierrellä, kun sillon siellä ei oo niin järkyttävän paljon porukkaa kuten esimerkiks lauantaisin. Hui kamala! Espoon Ikea on ehkä pikkusen miellyttävämpi paikka, koska se ei oo ihan niin iso kun Vantaan versio. Muissa Ikeoissa en muistaakseni oo edes käynyt. :P

Let's go!

Tällä kertaa missiona oli löytää kaikki puuttuva vauvanurkan sisustusta varten. Ikeassa tulee niin harvoin käytyä, joten tykkään aina etukäteen suunnitella ja tehä kunnollisen ostoslistan ettei vaan mitään jää ostamatta. Olin taas kerran hämmästyny siitä, et miten halvalla päästiin pois kyseisestä tavaratalosta. Tuntuu aina siltä et tavaraa saa lappaa kunnolla kärryyn eikä ne silti paljoa siellä maksa. Hyvä niin, koska rahaa tulee näihin vauvajuttuihin menemään ihan kiitettävästi. Ei tosin haittaa, koska ei tässä ylivarojen aleta kuitenkaan elämään. Järki on hyvä pitää päässä. :)

Meille on näköjään tullu tavaksi se, et aina Ikea reissuilla käydään vetää lihapullat tai jotain muuta syötävää. Mä en niin hirveesti niille köttbullareille lämpene, mut Robert tykkää tosi paljon.

Ranskalaisia, paljon ranskalaisia. Välillä voi vähän mättää jos tekee mieli. Mulle on kyllä tullu kummallisia mielitekoja raskauden myötä...:D

Ostoksia

Kasausprojektia. Timantti kattelee tarkkaavaisena.

Löydettiin Ikeasta oikeestaan kaikki se, mitä tähän hätään olin ehtinyt suunnitella. Koko reissulta lähti mukaan vessaan uus teline, pinnasängyn lakanoita + peitto ja tyyny, matto, huopa, pyyhkeitä, hoitopöydän pehmuste, pikkunen jakkara ja siihen pehmuste ja lisäks vielä muutama lelu. Nyt alan olee jo tyytyväinen meijän pikkusen huoneeseen. Väriltään se on hyvin valkoinen, mutta tosi ihana.

Kyllä nyt kelpaa :)

Norsu -kuvioisia lakanoita <3

Tällanenkin jo löytyi, mutta tosin lastentarvikkeesta. 

En voinut vastustaa kiusausta...:D

Päivät ne vaan vierii eteenpäin, sillä tänään on enää 6 päivää seuraavaan ultraan. Pikkunen on alkanu jo hiljakseen ilmottelemaan olemassa olostaan pienien liikkeiden ja potkujen kera, jotka tuntuu niin ihanilta! Oon tosin kuullut, et myöhemmin ne potkut ei sit ookkaan enää niin ihania kun kylkiluut painautuu kasaan ja jokapaikkaa kolottaa. Nautin kuitenkin nyt tästä hetkestä kun ne vielä saa mulle onnenkyyneleen silmäkulmaan. Tänään olis täynnä rv 19+2 ja maha näyttää jo pikkusen pyöreeltä:

Nyt mä voisin jatkaa tästä vapaapäivästä nauttimista ja suunnistaa tohon alakertaan Robertia vastaan ja kauppaan. Myöhemmin illalla vielä luvassa kahvitteluhetki ihanan Suvin kanssa pitkästä aikaa. Nauttikaahan nyt tästä viikosta ja palaillaan sitten viimeistään rakenneultran jälkeen. Adios Amigos!

Sick leave

Nyt sitä taas ollaan saikulla ja näin heti alkuun voin sanoa, et en nauti tästä en sit ollenkaan. Edellisestä kerrasta onkin se hieman yli kuukaus, mut onneks nyt ei oo kyse kun vaan kolmesta saikkupäivästä. Viime viikolla olin virtaa täynnä ja jaksoin painaa pitkää päivää ihan hullun kiireen keskellä, mut sit se ylirehkiminen kostautui viikonlopun puolella, kun olotila lähti huonompaan suuntaan. Kauhee kurkkukipu, kylmä hiki, repivä yskä, lihaskipu ja sekava olo otti vallan ja nyt siis makoillaan pari päivää vielä sohvalla. Lääkärissä kävin eilen, mut ei sieltä mitään erityistä pikkusen kohonneiden tulehdusarvojen lisäks löytynyt. Käsi sydämellä voin sanoa, et olo on hyvin tukala ja pelko kaikenmaailman vaarallisista jälkitaudeista on suuri, joten ei kai tässä muu kun lepo auta. :S

Tänään oon ottanut tosi rennosti enkä oo tehnyt yhtään mitään rasittavaa, mut ei ainakaan vielä oo olo kovin paljon aamua parempi. Pari tuntia sitten Robert tuli tuomaan mulle setin teetä ja lakujätskiä ja voin vaan olla kiitollinen siitä, et miten ihana mies mulla on. Vime yönä näin taas jotain hulluja painajaisia ja en tiiä mitään niin ihanaa ja turvallista, kun käpertyä toisen kainaloon kun pelottaa. Veikkaan, et yöllä tais kuumekkin käydä kylässä, koska ne unet vähän viittas siihen. Nyt pidän kuumemittaria kokoajan lähistöllä ja tsekkaan vähän väliä mikä boogie. Toivon vaan ettei mulle tulis influenssaa, fingers crossed!

Tää on yks mun lemppari sekotuksista :P

breakfast

Myönnän olevani tosi huono tässä sohvalla makoilussa vaikka kuitenkin aina tiedän, et tää on paras lääke parantumiseen. Yleensä aina sillon kun oon kipee, niin aika menee pitkälti kaikenlaiseen ideointiin ja niiden toteuttamiseen. Toissapäivänä ja eilen mulle iski inspis sisustaa tota meijän vauvalle suunnattua "huonetta" ja sain sen melkein valmiiks. Vielä puuttuu muutamia koristeita ja somisteita ja tässä samalla suunnittelen just canvas-taulun teettämistä Ifolorilla. Ei ollut kyllä kovin fiksua alkaa sisustamaan tässä kunnossa ja tän hetkisestä olosta sen kyllä huomaa. Tällanen kantapää -opistolainen kun oon, niin nyt ymmärrän pysyä peiton alla sohvalla koko päivän. Tässä kuitenkin muutama kuva mun ja Robertin aikaansaannoksista. Tiedän et ollaan ajoissa kun laskettuun aikaan on se 5 kuukautta, mut mieluummin näitä juttuja alkaa tälleen pikkuhiljaa keräilemään ettei tarvii kaikkea ostaa yhestä kuukausipalkasta. Nyt on hyvin aikaa tehdä ja suunnitella kaikki valmiiks ennen vauvan tuloa. Se aika kuluu nopeemmin kun huomataankaan. :)

Purkuhommia..

Uusi lipasto löytyi Jyskistä :)

<3

Melkein valmis <3

Heti kun silmä välttää....meillä on nyt kieltokoulutus käynnissä kun koitetaan saada nää kaverit ymmärtää, ettei tää ole niiden peti. Muuten voi tulla ongelmia sitten heinäkuussa...

Nyt voisin sukeltaa kunnolla tonne Ifolorin saloihin. Mulla on pari ihan loistavaa ideaa takataskussa vielä ton vauvanurkan varalle. Pysykää terveinä ja kipeet muistakaa levätä, mäkin lupaan täysillä yrittää. :)