Pari muuttujaa

Viime viikko piti sisällään vähän kaikenlaista yllättävää & ihanaa ja nyt mulla on jotenkin niin hyvä fiilis kaikesta, et sitä on vaikee ees sanoiks pukea. Alkuviikosta kamppailin edelleen mun ajatuksien kanssa enkä ollu yhtään varma, et mitä haluun tehdä. Mietin asiota järjellä sekä sydämellä eikä päätös tosiaan ollut helpoimmasta päästä, mutta tällä kertaa sydän vei. Tuntuu niin hyvältä, kun vihdoin sain mun ajatukset järjestyksen.

Varmaan kaikki mun blogia aktiivisesti seuraavat henkilöt tietää, että hain opiskelemaan kätilötyötä syksyn yhteishaussa. Viime viikolla se odotettu kutsu pääsykokeisiin sitten tuli, mutta mä oon nyt päätökseni tehnyt ja päätin jättää ne kokeet väliin. Saattaa tulla ehkä yllättävänä uutisena, mutta musta alko tuntumaan, että haluun vähän lisää miettimisaikaa. Mun motivaatio niihin kokeisiin valmistautumiseen ei riitä tällä hetkellä ja ajatuskin niistä alko vaan stressaa, joten parempi näin.

Kiinnostus kätilötyötä kohtaan ei missään nimessä oo kadonnut, mutta nyt tuli kuitenkin pari muuttujaa matkaan. Ensimmäistä kertaa mun elämässä musta tuntuu siltä, et oon löytänyt mun rinnalle ihmisen, jonka kanssa oikeesti haluun elää tätä elämää eteenpäin. Siinä vaiheessaa kun kolahtaa, niin se vaan kolahtaa. Tulin siihen tulokseen, että tää elämä on liian lyhyt turhalle miettimiselle ja taas pitkästä aikaa muistin mulle tärkeän lauseen ja sen, että miksi se on musteella hakattuna mun selkään.

Kaiken tän lässytyksen jälkeen voin hymy kasvoilla todeta, että joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien tästä tytöstä tulee virallisesti hyvinkääläinen. Sain mun unelmien asunnon Hyvinkään kymppitalosta ja muutto olis edessä marraskuun lopussa. Siellä mua odottaa mulle tärkeä & rakas henkilö, erittäin hyvä ystävä plus muita tuttuja ja mahdollisesti myös opiskelupaikka.

Monet on multa kysyny, et "ootko sä Veera hullu" kun jätän ne pääsykokeet välistä ja vaihdan paikkakuntaa nopeella aikataululla. Lopullisen päätöksen teen kuitenkin minä itse ja muut voi olla ihan mitä vaan mieltä siitä. Koskaan ei oo muuten tuntunu näin hyvältä! Kiitos.

Home sweet home. Suvi toisessa kerroksessa ja mä nelosessa. <3

Riemuidiootit Willassa

<3

Tänään myös mun karvakaverit Simo & Sergey lähetettiin uuteen kotiin. Nyt ne saa rakastavan kodin, jossa niille oikeesti pidetään seuraa. Vähän aikaa jo tuntunu pahalta, kun ne on täällä päivät pitkät yksinään pimeässä pikkusessa kodissa. Oli kyllä haikeeta päästää ne menemään, mutta se hymy uuden omistajan kasvoilla Simo sylissä lämmitti mun sydäntä todella paljon. Jäi tästäkin tosi positiivinen fiilis.

Kaikki palaset loksahtelee pikkuhiljaa paikoilleen ja pian alkaa myös muuttovalmistelut. Niin upeeta voida todeta, että mä oon niin onnellinen. Vielä kirsikkana kakun päällä enää kaks päivää lomaan, IHANAA!

Lovely weekend

Huomenna olis sit taas paluu arkeen, joka tuntuu aina niin vaikeelta tällasten ihanien viikonloppujen jälkeen. Onneks kuitenkaan ei oo enää montaa päivää mun syyslomaan ja sillon ajattelin totaalisesti nollata pään ja olla vaan! Itseasiassa jäljellä vain 7 työpäivää ja sit saa ottaa rennosti.

Tää viikonloppu oli aivan mahtava, vähän spesiaalimpaa tekemistä hyvässä seurassa. Lauantai aamuna lähettiin isolla porukalla viettämään yks yö Eden kylpylähotelliin Nokialle. Tällä kertaa menossa mukana oli koko meidän perhe, plus tietysti Miguel, Joonas & Juuso. Joskus aikoinaan meillä oli tapana käydä siellä kerran vuodessa, mut edellinen kerta olikin monta monta vuotta sitten. Muksuna siellä viihty tosi hyvin kun pääs laskemaan liukumäkiä ja uimaan isoissa altaissa. Sillon se paikka tuntu oikeelta vesipedon paratiisilta! Oli toki nyttenkin tosi mukavaa, mutta tuli vietettyä se aika vähän eri tavalla kun 5-6 vuotiaana. Meni hieman porealtaassa loikoiluksi. ;-)

Perjantaina tuli myös käytyä paikassa, jossa edellisen kerran kävin aikalailla tasan 7 vuotta sitten. Siis Linnanmäellä! Oli pakko käydä tsekkaamassa paljon puhuttujen valokarnevaalien meno ja oi kyllä, siellä oli tosi kaunista ja myös ihan älyttömästi porukkaa. Kahen tunnin saldona 4 laitetta, koska muu aika meni siihen jonotteluun. Mä en oo koskaan ollu mikään laitehirmu, mutta tällä kertaa ulkaltauduin käymään jopa Maailmanpyörässä! Melkonen suoritus korkeiden paikkojen kammoselta. Seuralla tais tosin olla suuri merkitys asiassa. :) Perjantaina tuli myös käytyä lasillisella Dondossa, sielläkin pitkästä aikaa.

Ihmiskeitto. Nyt kun tätä kuvaa kattoo, niin ei tee oikein mieli mennä tonne sekaan.

<3

Hupiranneke ja Dondon leima. Hyvä yhdistelmä (Y)

Huomenna sitten alkaa lähtölaskenta lomaan. Näillä mennään taas vähän eteenpäin. 

Kiitokset kaikille ihanasta viikonlopusta!

A little party never killed nobody

Moikka taas pitkästä aikaa! Viime kuussa tuli sitten näköjään laiminlyötyä tätä blogia oikein kunnolla. Syyskuun saldona vaan pari postausta, huhhuh! :D Eiköhän tää tästä pikkuhiljaa taas lähde niin sanotusti uuteen nousuun. :)

Eilen oltiin tosiaan pitkästä aikaa Helsingin yössä meidän "louski" porukalla. Tällä kertaa menossa mukana oli Aura, Toni, Olli, Pyry & meitsi. Ollilla oli muutama päivä sitten synttärit ja päätettiin lähtee juhlistaa niitä Vaticaniin. Kukaan meistä ei ollu käyny siellä pitkään aikaan ja yllättäen törmättiin siellä myös Lauraan ja sen kavereihin. Vatican on mun mielestä ihan jees, mut eilen oli kyllä ihan superhauskaa. Tanssittiin oikeestaan koko ilta ja okei, kyllä sitä alkoholiakin tuli jonkun verran otettua. Heräsin tänään Auran soittoon vähän yli 12 enkä ees muista, et millon viimeks oon nukkunu niin pitkään. Ehkä joskus sillon 18 kesäsenä. Hahah!

Sniikisti junassa

Tällaseen ihanuuteen törmäsin. Laura <3

Tällanen ilta siis eilen ja tänään vielä vapaapäivä normaaliin tapaan ennen täyttä työviikkoo. Mun syyslomakin lähestyy pikkuhiljaa ja se on tällä hetkellä tosi kova motivaation lähde. Kaipaan sitä, et saa taas olla pari päivää aivot narikassa. Edellinen loma mulla oli tosiaan sillon kesäkuun alussa. Muuten tällä hetkellä mulla menee tosi hyvin, oon vaan niin onnellinen. :)