Goodbye

Darling, ylimääräiset aivoni ja elämän viisauksia jakanut isosiskoni katoaa huomenna, matkaa kohti Turkkia ja vastaanottaa uudet kujeet ja haasteet. Kiitos eilisestä ja onnea matkaan, Johanna! It is never easy to say goodbye.

Once a dolphin, always a dolphin.

Rapakunnossa

Tänään kävin taas pitkästä aikaa BodyCombatissa töiden jälkeen ja kauhukseni huomasin, että miten heikkoon happeen oon päästäny itteni kesän aikana. Kesällä 2013 en tehny oikeestaan mitään töiden ja treenien lisäks, joten tottakai sillon oli myös kunto aikalailla parempi. Tosin jo ehkä vähän överi.

Tää kesä menikin sit vähän sluibaillessa, joten nyt on aika taas nostaa itteensä niskasta.Oon todellinen jumppapirkko ja rakastan aerobisia treenejä, mut jos tätä kroppaa haluu muokata, niin kyllä sitä rautaakin pitää nostaa. Eilisestä omatoimisesta painonnosto treenistä jäi niin hyvä fiilis, että eiköhän tää tästä taas ala rullailee. Veera is back in business!

Ninja

Kukas se siinä! HYI.

Iltapalaa 

Pakko vielä hehkuttaa ehkä miljoonannen kerran, et BodyCombat on ihan superi laji, joka saa mut aina niin hyvälle tuulelle. Oon yhtä hymyä vaan, ihanaa! Tätä tunnetta mulla olikin jo ikävä. :)

"I don't just dream about it, I make it come true."

Thoughts

Terkut täältä aurinkoisesta Martsarista taas pitkästä aikaa! Tajusin just äsken, että enhän mä oo kohta tehny yhtään postausta kuukauteen. Aika heikko suoritus multa, kun yleensä kesäaikaan kirjottelen paljon aktiivisemmin. Kuluneeseen kuukauteen on mahtunut vähän kaikenlaista, mut nyt taas näin päivystysviikon kunniaks oon buddhaillu oikein huolella ja miettiny vähän mun lähitulevaisuutta.

Jostain tyhjästä tossa heinäkuun lopussa mun päässä alko pyörii sellanen kysymys, et oonko mä oikeesti sellasella alalla, jonka hommissa haluun työskennellä eläkkeelle asti? Pohdin asiaa pari viikkoa ja tajusin, että vastaus on EI. Matkailualan hommissa ei oo mitään vikaa, mutta tajusin kuitenkin, et haluun tehdä tulevaisuudessa jotain jolla on oikeesti tarkoitus. Matkailu avartaa, tiedetään, mutta paljon mieluummin mä haluun käyttää aikani ihmisten auttamiseen kun turistien palvelemiseen.

Pari viime viikkoa oon käyttänyt syksyn yhteishaun tutkimiseen ja ylipäätään netin selailuun. Tiesin jo alkuun hoitoalan kiinnostavan, mut sieltä se sitten viimein löytyi, ratkaisu mun kysymykseen. Jos kaikki menee putkeen ja pääsen pääsykokeisiin, niin sen jälkeen Veera on irti. Aion tehdä kaiken sen eteen, että 25. marraskuuta 2014 mun postiluukusta tulis kirje opiskelijavalinnasta kätilöksi Metropoliaan. Tää on nyt se unelma, jonka olemassaolon vihdoin ymmärsin.

Pidätkö ihmisistä? Haluatko toimia heidän parhaakseen? Löytyykö sinulta rohkeutta vastata sekä äidin että syntyvän lapsen voinnista sekä toimia naisten tukena ja tasa-arvon edistäjänä?
- Kyllä.

Tänään kaivoin jo mun kaikki aikasemmat tutkintopaperit komerosta ulos. Laskeskelin vähän mun pisteitä pääsykokeisiin ja huomasin, että kannattaa tosiaan hakee mieluummin amispapruilla kun sekottaa niitä lukion CCCB papereita tähän ollenkaan. Kannatti kuitenkin suorittaa se kaksoistutkinto, sitä en kadu hetkeekään. Lukion puolelta sai esim. paljon kattavamman kielitaidon, kun noi amiksen kielikurssit ei ollu kovin haastavia.

Yks asia mua tässä kuitenkin vielä kaivelee, nimittäin tää mun asunto. Oon tykänny asua tässä, mutta jos mulle koulupaikka irtoaa, niin sillon olis sitten muutto edessä. Ehkä tää on ollu se suurin syy, minkä takia en hakenu jo aikasemmin takasin koulunpenkille. Nyt kuitenkin päätin, että ei yks 31 neliön koppi voi olla este mun unelmille. Asuntoja tulee ja menee. Mä oon kävelly tällä pallolla vasta 20 vuotta ja paljon mieluummin tartun hetkeen ja lähen opiskelemaan nyt, kun vasta sitten 10 vuoden päästä. Haluunko valmistuu 24 vuotiaana vai yli kolmekymppisenä? Niimpä.

Tottakai tuet ja muut raha-asiat pelottaa vähän, mut kyllä monet muutkin pärjää, niin miksen myös minä? Nyt on ainakin muutama kuukausi aikaa säästellä.

Mulla on tällä hetkellä ihan mahtava työpaikka, jossa tykkään olla. Mulla on kuitenkin määräaikanen soppari, joka alko viime vuoden syyskuussa ja jonka jälkeen sen piti loppua jo oikeestaan 3 kertaa. Nyt tilanne on se, että sitä on jatkettu loppiaiseen 2015 asti. Sen jälkeen mulla on kaikki auki ja vain maa ja taivas rajana. Mä tunnetusti en oo luovuttajatyyppiä ja jos jotain haluan, niin sen eteen jaksan myös nähdä sen vaivan. Innolla syyskuun 8. päivää odottaen, kun pääsee laittamaan paperit vetämään.

Rehellisesti sanottuna oon ollu vähän "hukassa" tän kesän aikana ja tuhlannut aikaa sellasiin asioihin, joka näin jälkikäteen vähän harmittaa. Nyt on mun aika taas keskittyä olennaiseen ja tehdä töitä tulevaisuuden puolesta. Kohta starttaa myös Ladylinen syksy ja tää tyttö on taas liekeissä. Tiedossa kovaa treeniä kohti toista tavoitetta. Challenge accepted!

08.04.1994

Follow your heart