Torstai

Torstai oli mun tän viikon ensimmäinen välipäivä treeneistä, joten mulla oli siis vapaailta. Töiden jälkeen pistäydyin Fitness tukussa, jonka jälkeen suuntasin Louhelaan mun porukoiden luo. Kävin lainaamassa tulostinta, koska tosiaan huomenna lähetään Sofian kans sinne Turku Workoutille, joten piti siis saada bussi- ja sisäänpääsyliput paperiversioina mukaan. Oon ihan täpinöissäni tosta lauantaista, äsken siihen oli vielä yli kuukaus mut nyt se on jo huomenna! Huomisen reenikalenterista löytyy siis Rähinää Elastisen, Brädin ja Uniikin johdolla, bodycombattia, bodyjamia ja päivä päättyy sitten crosfittiin. Kovat on odotukset, joten toivotaan et tulis myös se kiva päivä.

Kevätkengät esiin!

Ostokset fitness tukusta :p

Käytiin eilen mamin kans läpi kaikenmaailman Ukin ja Mummon vanhoja papereita. Niiden seasta löyty kaikkee yllättävää, mielenkiintosta ja paljon kuvia. Löysin mm. hesarista leikatut mun omat syntymä- ja kasteilmotukset ja huomasin myös, että mun Mummolla on ollu yks sama opettaja sillon kun se opiskeli Helmessä, eli silloisessa Malmin kauppaoppilaitoksessa. Ehkä vähän huvittava löytö oli se, että mummon henkkareissa luki ammatin kohdalla "rakennustyömiehen vaimo". Miettikää jos nykyäänkin tittelit määritettäis samalla tavalla? Kuulosti mun korvaan niin hassulta.

Fiilikset oli tosi haikeet kun tutkittiin noita papereita. Ootan vaan sitä et millanen reaktio sunnuntaina tulee, kun meen ekaa kertaa käymään ite entisessä mummolassa...



Pihkakin tuli mukaan tutkimaan

Sunnuntaina sitten kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka nousee ylös sängystä! Noei vitsi vitsi, treenata voi aina kovaa, kunhan muistaa vaan venytellä hyvin. Enää alle 24 tuntia lähtöön, mutta tänään illalla vielä perjantain perinteinen BodyCombat.
I am so excited!

Päivä kerrallaan

Surullisen viikonlopun jäljiltä olo on edelleen aika jäätävä. Välillä tuntuu, et kävelee tuolla ulkona ihan zombina ja ajatukset ei meinaa pysyy kasassa sit millään. Aamulla sängystä ylös pääseminen ei oo ongelma ja aamulenkit ja ylipäätään treenit luistaa lähes normaalisti. Salilla käyminen on mulle ehkä parasta terapiaa tällasina inhottavina ja haastavina aikoina. Tuntuu niin rentouttavalta heti töiden jälkeen kiirehtii pumpille, rehkii sydämen pohjasta ja illalla vetäytyy kotiin sohvalle lämpimän peiton alle. Päivä kerrallaan parempaa kohti, niinhän se menee että elämä voittaa.

Ukin poismeno kolautti tosi raskaasti. Vaikka Ukki viettikin jo hetken aikaa sairaalassa, niin tää tapahtu niin yllättäen ja äkkiä. Eihän näihin oikein koskaan osaa mitenkään päin varautua. Välillä tuntuu et kaikki on ihan fine, mut sit on kans se toinen puoli, kun kaikki kaatuu päälle ja jo pelkkä Yrjönkadun tieviitan näkeminen työmatkalla saa kyyneleen silmään. Iltasin nukkumaan menessä muistot vilisee mielessä ja tulee hymyiltyy ja itkettyy samanaikasesti. Sekavaa.

Ukki oli mulle tosi läheinen, varsinkin nyt tässä vähän vanhemmalla iällä. En ikinä tuu esimerkiks unohtaa sitä, et miten onnelliseks Ukki sai mut joka kerta, kun se soitti mulle sillon kun olin Tallinnassa. Välillä musta tuntu tosi yksinäiseltä siellä ja koti-ikävä paino aika rankasti, mut sit kun iloinen ja hymyilevä Ukki soitti ja kyseli kuulumisia, niin tuli heti paljon parempi olo. Itekkin tuli soiteltua takasin ja nyt ei pieni mieli voi vaan millään uskoo sitä, et enää se ei oo mahdollista. Onneks muistot ei katoo koskaan, vaikka ikävä painaakin...

In loving memory

Sanoja ei löydy, mutta kyyneleet puhuu puolestaan. 

Lepää rauhassa rakas Ukki. <3

If tears could build a stairway and memories a lane, 

I'd walk right up to heaven and bring you home again. Rest in peace.

Kuulumisia

Vielä huomisen verran jäljellä käynnissä oleva viikkoo, joka on kulunu aikalailla vaan töissä, treeneissä ja haaveillessa. Viimesen kolmen viikon aikana oon päässy toteuttaa itteeni oikein aktiivisesti kuntosalin puolella ja muutenkin urheiluun liittyen. Tällä tytöllä on nykyään kello jokasena arkiaamuna soimassa ennen kuutta, et kerkee käymään aamuaerobisella ennen toimistolle lähtöä. Tuli myös hommattua ekaa kertaa elämässäni oma salijäsenyys, eli nyt ne vuokrakortit on historiaa, koska ainakin vielä seuraavan vuoden ajan mut tullaan näkemään Ladylinen tiloissa. Tähän soppariin kuuluu pari personal trainer tapaamista, jotka on mulla edessä maaliskuun ekalla viikolla heti Turku Workoutin jälkeen. Ajattelin kokeilla aluks näillä ja sit ottaa lisää kertoja, jos ne vaikuttaa mulle hyödyllisiltä. Oon kyllä melkonen jumppapirkko, et kuntosalilaitteiden opastus tulis ihan tarpeeseen...

Kulunut viikko on ollu aika hard core treeniviikko  mun osalta. Maanantai tais alkaa tunnin cyclingillä, tiistaina puolisen tuntia lisää cyclingiä + combat 60min, torstaina juoksumattoo ja kahvakuulaa, perjantaina combat ja tänään lauantaina 45 minuuttia cyclingiä. Huomenna vois siis ottaa vähän lepii ja olla vaan, et maanantaina jaksaa taas painaa. Ladylinella treenaaminen tekee mut niin onnelliseks! Olis niin unelmaa päästä joskus itekkin ohjaamaan esim. les mills lajeja. Tästä aiheesta oon haaveillut jo pitkään, mut erityisen paljon tässä muutaman päivän sisällä. Ehkä panostus ja tää kova työ palkitaan vielä joskus ja pääsenkin nousee itekkin lavalle tsemppaamaan muita treenaajia. Nyt vaan kunnolla treeniä koneeseen ja täysillä kohti tavotteita siis!

Sweat baby sweat !

Tän viikon aikana oon saanu enemmän kontaktii myös mun rottavauvoihin, joka on ollu tosi mieltä kirkastava juttu. Alkuun tuntu ettei ne koskaan kesyynny ja totu asumaan mun luona, mut nyt ne istuskeleekin jo sylissä ihan nätisti. Ne meni ihan sekasin kun annoin niille paistettuu kananmunaa. My boys hahah. ;)

Ei ihan niin kuvauksellinen kun Simo. Sergeytä tais kiinnostaa mun silmä enemmän kun kamera..

Huomenna olis vielä vapaapäivä. Ei suurempia suunnitelmia, mut parhaat jututhan tulee aina extemporee. Nyt nukkumaan, jalkoja hapottaa siihen tahtiin et lepo kunniaan. Jalat kattoon ja hyvää yötä!

Dinner

Tänään mulle iski sellanen fiilis, et halusin pitkästä aikaa tehä ruokaa kotona. Välillä tuntuu et elän niin Carrie-elämää, kun tulee tosi usein syötyy ulkona tai sit otettuu jostain esimerkiks picnicistä salaatti take away -boksissa kotiin. Sain kuitenkin päivällä idean, et haluisin kokeilla kukkakaali pizzaa. Muutamista blogeista olin lukenu tästä ja päätin siis ite myös testaa. 

Laitoin siihen pohjaan pienen kukkakaalin, vähän juustoraastetta ja kananmunan. Täytteenä oli tonnikalaa, tomaattia, herkkusieniä ja simpukoita. Laitoin kaikki nää pizzan muotoon ja heitin noin variks uuniin 200 asteeseen. Kannatti tosiaan kokeilla, koska se oli ihan älyttömän hyvää! Vähän terveellisempi vaihtoehto vehnäjauhoista tehdylle pizzapohjalle. :p Ruokajuomana nautin lasillisen Etelä-Afrikkalaista valkkaria, sopi hyvin tähän kokonaisuuteen. 

Kokkaaminen on niin kivaa, mut oon vaan tosi huono laittaa itelleni ruokaa, kun noi mun rottapojatkaan ei nyt ihan kaikkee voi syödä, vaik raejuusto, kurkku ja ruisleipä kuuluukin niiden suosikkeihin. Onneks mulla on ihania kavereita, jotka tulee aina silloin tällöin mun luo dinnerille. Viime kerrasta onkin aikaa, joten eiköhän tässä pian kokoonnuta yhteen taas jollain porukalla. Nyt kuitenkin sunnuntai-ilta jatkuu rauhallisissa merkeissä ja Ystävänpäivä leffaa tuijotellessa. Life is good!

Saturday happy day

Tänään on ollu sellanen jopa täydellinen lauantai päivä. Aamulla tuli taas perinteisesti käytyä Body Stepissä, eli kello oli taas soimassa siinä kaheksan pintaan aamulla. Aamureenit on oikeesti aika huippu juttu ja niihin jää niin helposti koukkuun. Nyt mun polvet alkaa taas pikkuhiljaa tottuu tohon laudalla hyppimiseen ja tää on asia, joka saa mut niin iloseksi. Body Step oli pitkään yks mun lempilajeista, mut sit tuli combatit ja cyclingit ja se jäi vähän taka-alalle. Sit kun sitä ei tee pitkään aikaan niin kynnys sille aerobiselle ja erittäin hyppimispainotteiselle tunnille meneminen vaan kasvaa entisestään. Tää mun steppaus into heräs henkiin about kuukaus sitten yks tiistai, kun combat oli yllättäen korvattu stepillä. Kotiin lähteminen ja treenin skippaaminen ei ollu vaihtoehto, joten uskaltauduin testaamaan. Ilman tätä sattumaa en ois varmaan koskaan enää vapaaehtosesti noussu laudalle. Nyt on ollu ihana huomata, et miten kivaa se on ja kuinka hyvältä tuntuu pitkästä aikaa. Onni onnettomuudessa siis!

Aamupala 

Intopinkeenä ja pirteenä todellisen sykehuippu treenin jälkeen lähettiin Mimmin kans lunchille keskustaan. Päädyttiin Il Sicilianoon stalkkaamaan komeita tarjoilijoita ja syömään tosi hyvää ruokaa. Mä otin salaatin, jossa oli pääaineina vuohenjuustoo ja parmankinkkua ja Mimmi söi pastaa. Mä tykkään ihan kauheesti syödä salaatteja, koska niistä jää kevyt ja raikas olo ja se komppaa kivasti fiilistä entistäkin parempaan suuntaan varsinkin treenipäivinä.

Olin joskus kuullu, et Il Sicilianossa ei oo kauheen hyvä hintalaatusuhde, mut ei mulla kyllä ollu mitään valittamista. Salaatti maksoi 14,50e ja oli tosi täyttävä ja ennen kaikkee maistu tosi hyvältä. Mimmikin tykkäs sen annoksesta, joten ei kummallakaan varmasti oo huonoa kommenttia sanottavana. Italialaisista tarjoilijoista vielä vähän plussaa päälle. Hahahah.

Lunchin jälkeen mentiin jälkkäri kahveille Kluuvin Robertsille. Kokeilin ekaa kertaa Oriental lattee ja Mimmi tais ottaa Magnum laten. Ylipäätään oikeestaan kaikki Robertsin kahvit on mun makuun niin hyviä, et uskaltaa aina kokeilla jotain uutta, vaikka välillä tosin tulee turvauduttuu perinteisiin. Voisin juoda niitä litratolkulla, voi kun kotonakin sais joka aamu niin hyvät kaffet...

Tää meidän spontaani lounasreissu loppupeleissä vähän venähti ja pääsin Mimmin johdolla kokemaan todellisen kulttuurishokin ja ihan Helsingin ytimessä. Lähettiin lasilliselle kohti Mimmin hoodseja, eli Kallioon. Kalloin baarit ei oo mulle mitenkään erityisen tuttuja, joten kävelin Mimmin perässä avoimin mielin. Mimmi vei mut Hoviin, joka oli kyllä sellanen pommi että ei hyvää päivää. Omalla tavallaan noi pubit on niin parhaita, koska niissä on se oma tunnelmansa. Ei-niin-kivoja seikkoja kuitenkin löytyy, koska esimerkiksi ei ollut kauheen miellyttävää nauttia lasillinen valkkaria silleen, et viereisessä pöydässä istuu sellanen arviolta 40 vuotias miekkonen, joka oli laskenu housuunsa varmasti monta kertaa ja jokaisen bissekulauksen jälkeen alko kakomaan siihen tahtiin, et melkein tais laatta lentää. Siellä on ihmisiä niin sanotusti moneen junaan. Sovittiin kuitenkin, et vedetään kesällä Kallio pub crawling. Siitä voi tulla aikamoinen ilta, mut todennäkösesti huippuhauska. En oo hirveesti noiden Tivoleiden ja Tigereiden perään, joten Kallio vois olla aika kova sana välillä. Vaihtelu virkistää, niinhän se meni.

Loppuillasta kävin vielä moikkaa Emmiä ja nyt hetki sitten tulin takas kotiin pitkän päivän jälkeen. Mun rottavauvat oli ollu melkein koko päivän pimeessä tilassa ja heti kun avasin kämppään valot, niin täällä alko taas todellinen sirkus. Ne on melko vilkkaita ja uteliaita, mut silti tosi arkoja vielä. Niitä voi silitellä ihan surutta, mut sylissä ne ei vielä viihdy. Kotiutuminen on varmaankin vielä vähän vaiheessa, mut eiköhän ne tosta pikkuhiljaa ala olla sinut tän paikan kanssa. Toivotaan näin ainakin.

Nyt alkaa tältä tytöltä silmät menee kiinni siihen tahtiin, et tonne parveen kiipeeminen alkaa houkutella ihan kympillä. Ihana päivä taas takana ja oon todellakin huomannut, et nää kännittömät ja rauhalliset viikonloput on niin kullanarvosia. Huomenna taas aamulenkki kutsuu joten nyt nukkumaan. Good night!

S&S

Sunnuntaina mun pikku koti muuttu ns. meidän kodiksi, kun sain vihdoin tehtyy mun haaveesta totta ja hankittuu itelleni pari karvaistakaveria kämppiksiksi. Nykyään täällä asustaa myös mun pojat Simo ja Sergey ja jos joku oikeesti luuli että puhun ihmisistä, niin kyseessä on siis joulukuussa tähän maailmaan syntyneet kesyrotta beibit. Tää ajatus on pyöriny mielessä jo jonkusen aikaa ja nyt puheet muuttukin sit totuudeksi, kun sunnuntaina kävin noutamassa häkin Espoosta ja poitsut Jumbon Faunataresta. Yhteiselämä ei oo kestäny vasta kun pari päivää, mut oon jo nyt ihan myyty. Nää on niin sulosia!

Sergey

Simo

Pojat vähän arastelee vielä, mut eiköhän ne kohta sopeudu täällä asumiseen. Tuntuu jotenkin niin hullulta ajatella, et miten fiksu rotta oikeesti lemmikkinä onkaan ja ennen kaikkee seurallinen. Nää kaverit kun näkee niin kaikki rottakammot katoo hetkessä, niin ihania ovat!